Versailles -kultaa ja kimallusta historian nälkäiselle!

"Versailles’n palatsi on yksi Euroopan suurimmista ja loisteliaimmista palatseista. Se toimi vuodesta 1682 alkaen aina vuoden 1789 vallankumoukseen asti runsaat sata vuotta Ranskan kuninkaiden ja hovin asuntona. Tuolloin palatsin alueella asui useita tuhansia ihmisiä, ja siitä muodostui Ranskan kulttuurin ja politiikan keskus. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen sen kuuluisassa Peilisalissa allekirjoitettiin Versailles’n rauhansopimus vuonna 1919. Palatsi ja sitä ympäröivä puisto ovat kuuluneet Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 1979."  Wikipedia

Jo pienestä pitäen olen imenyt itseeni kaikkea, joka on koskenut Versaillesta. Historian kirjat, dokumentit, elokuvat, sarjat. Haaveenani on ollut joskus nähdä tuo upea rakennus omin silmin. Nyt siihen tuli viimein mahdollisuus, kun suuntasimme lomamatkalle Pariisiin. 

Päiväretken suunnittelu alkoi juna-aikataulujen etsimisellä hotellilta Versaillesiin. Pääsisimme sinne yhdellä vaihdolla ja matkan kesto tulisi olemaan tunti. Aika pitkä, kun kyseessä olisi kuitenkin vain reilun 20 kilometrin matka. Junamatkalle hintaa kertyisi vain 5€hlö!

Sitten vuorossa olisi pääsylippujen osto. Palatsin puutarhaan oli vapaapääsy mutta  sisälle palatsiin pääsymaksu. Sisäänpääsy oli aikataulutettu puolen tunnin välein. Liput ostin Versaillesin virallisilta sivuilta. Hintaa tuli  60€/ 2 aikuista ja juniori maksoi 10€. Sen verran tietenkin kämmäsin, että aluksi ostin juniorille lipun väärälle päivälle, joten jouduin ostamaan hänelle uuden lipun. Yllätys oli suuri, kun noin 2kk matkamme jälkeen tililleni oli palautettu tuo käyttämättömän lipun hinta. 

Nyt oli siis tarvittavat liput ostettu ja päivänaikataulu hiottu -ei kun itse retkipäivää odottamaan!

Juna matka sujui mukavasti maisemia katsellen ja itse Versaillesin päätepysäkiltä oli kävelymatkaa palatsille vielä reilu 10minuuttia. Tähän väliin jäi matkamuistokauppoja, ravintoloita ja tärkeä; postilaatikko! Me aloitimme päivän kuitenkin niinkin "romanttisesti" kuin asemaa vastapäätä olevasta mäkkäristä. Pienellä tankkauksella jaksoi kiertää koko päivän ilman  juniorin mahdollista itku-potkuraivaria.. Ja vinkkinä; kohteeseen kannattaa ottaa jotain pientä evästä joukkoon. Paikassa oli muutama ravintola ja kahvila, joissa hinnat olivat  "kohdillaan"! Pitihän sitä  kuitenkin kahvilaa testata, että pääsi fiilistellen juomaan Versaillesissa ylihinnoiteltua kahvia pahvimukista! 

Palatsin pihalla oli satojen metrien pitkä jono, jonka jatkoksi urhoollisesti asetuimme. Kellon lähestyessä puoltapäivää, jono nytkähti liikkeelle ja alta vartti, niin olimme selvittäneet itsemme lippu -ja turvatarkastuksen kautta sisälle. 

Edessä oli kilometri tolkulla käytäviä, portaikkoja, taidetta ja upeita kuninkaallisia huoneita toinen toisensa perään sekä kristallin, kullan ja peilien yltäkylläisyyttä läkähdyksiin asti! Mittasuhteet kaikkeen olivat jäätävät, aivan kuin joku jättiläinen olisi asunut täällä.  

                                

Ludvig XIV makuhuoneen kattokruunu ja vuode

Marie Antoinetten makuuhuone

Palatsissa oli valtavasti kullattuja pintoja ja yksityiskohtia -katosta lattiaan. Ei ihmekään, että turvatarkastuksessa kehoitettiin  jättämään kaikki härmäläiset  pihapölökkyyn.. 

Kohti Peilisalia, joka on 75 metriä pitkä ja seiniä koristaa 357 peiliä. Ikkunoista on upea näkymä  palatsin puistoon, jonne suunnistaisimme seuraavaksi. Salissa oli niin paljon katseltavaa, että sen ihasteluun upposi lähes tunti. Ja toki kuvia ja selfietä piti ottaa joka suunnasta. Näissä selfien otoissa mestareita olivat aasialaset, varsinkin nuoret naiset, jotka olivat ankkuroineet itsensä ja seurueensa keskelle salia kuvia ottamaan. Kuvien oton välissä kaivettiin matkalaukuista ja kasseista vaihtovaatteet ja kuvaus rumba aloitettiin alusta. Tuon tunnin aikana eräskin neito vaihtoi ainakin 8 eri mekkoa ylleen ja kamerat räpsyivät! Siinä ei muilla turisteilla ollut paljoa muuta mahdollisuutta kuin väistellä, kun "entourage" hääri kohteen ympärillä.

Lopulta pullahdimme ulos kullan ja kimalluksen keskeltä ja eteemme avautui silmän kantamattomiin ulottuva puisto. Olihan se valtava, yli tuhat hehtaaria käsittävä alue! Me kiertelimme tästä vain milliriikkisen alueen, sillä pidemmälle puistoa mentäessä olisi ollut järkevää vuokrata golfkärryn näköinen menopeli. Vaikka näimme vain siivun tätä täsmälliseen muotoon leikattua komeutta, teki se vaikutuksen. Saatoin mielessäni kuulla hevosten kavioiden kopseen, silkin ja taftin kahinan sekä viulistien soiton, kun he viihdyttivät sen aikaisia kuninkaalisia ja heidän vieraitaan. Jos nyt olisi ollut tarjolla aikakone, olisin halunnut loikata hetkeksi noihin juhliin..

Puutarhan katseluunkin upposi tovi ja nälkäisinä lähdimme takaisin juna-asemalle päin. Matkalla poikkesimme  syömässä Chez Cesar  -ravintolaan,  jossa oli taivaallista pestopastaa!  Versailles lunasti kaikkien odotukset ja tänne tulisimme ehdottomasti uudestaan!