Sauvo, Somero ja Somerjoki -Raulin Paratiisia etsimässä

Juniori on hurahtanut Rauli Badding Somerjoen musiikkiin. Siitäpä sitten suunnittelemaan kesäretkeä Someron suuntaan, Raulin kotikonnuille. Koska matkaa kohteeseen meiltä käsin kertyy rapiat 300 kilometriä, täytyi lähistöltä etsiä jokin sopiva yöpaikka. 

Meitä lykästi, sillä Somerosta noin 70 kilometrin päässä sijaitsevasta Sauvosta löytyi Booking.comin kautta upea Vinter B&B. Sieltä saimme varattu yhden yön kolmelle henkilölle.

Sauvo oli pieni unelias paikka ja Vinter B&B sijaitsi aivan sen ytimessä, vanhan keskiaikaisen kivikirkon kupeessa, jota muuten pidetään Suomen kauneimpana kivikirkkona. Tämä oli positiivinen lisä minulle, sillä rakastan kierrellä kirkkoja ja vanhat kivikirkot ovat heikkouteni. Isännän mielestä näitä "kivikasoja" on katseltu jo tarpeeksi matkoillamme, mutta kyllä aina yhdelle kirkolle tilaa löytyy, varsinkin, kun saimme  upean nuoren kirkko-oppaan meille kirkon historiasta kertomaan.

Minä olin Sauvoon saavuttuamme jo käynyt iltakävelyllä kirkon pihapiirissä, ovien ollessa jo kiinni, mutta aamulla ennen Somerolle lähtöä, heti kirkon ovien auettua saimme koko perheelle kattavan kerronnan kirkonhistoriasta.









Saavuimme illan suussa majapaikkaan, jossa isäntäväki meitä jo odottelikin. Saimme nopean esittelyn paikasta ja sovimme aamupalan tarjoiluajankohdan. Vinter B&B tarjoaa aamiaismajoitusta vanhan Wintersin tilan entisessä päärakennuksessa. Huoneita oli yhteensä kolme ja keskiössä sievä yhteiskäytössä oleva keittiö, jossa sai valmistaa itselleen ruokaa. Keittiö oli hyvin varusteltu ja toimiva.
Päärakennuksessa sijaitsi myös isäntäpariskunnan asunto, mutta majoitustiloihin oli oma sisäänkäynti. Näin ollen yksityisyys  säilyi molemmin puolin.
Huoneemme oli todella kaunis, sanoisin jopa romanttinen! Kaikki oli hienostunutta, tyyliin sopivaa. 








Aamupala tarjoiltiin pihassa olevassa erillisessä rakennuksessa, sesonginmukaisista, lähituotetuista raaka-aineista. Tämäkin rakennus oli sievä kuin karkki! Saimme nauttia lämpöisistä sämpylöistä, keitetyistä kanamunista, jogurtista marjojen kera sekä tuoreesta kahvista. Aivan täydellistä! Tästä oli hyvä jatkaa päivää kohti Someroa.





Jos jotain negatiivista pitää mainita, niin kunnia menee Sauvon kylän moponuorisolle, jotka jaksoivat urheasti polttaa kumia reippaat neljä tuntia kauniissa kesäyössä, aamun pikku tunneille asti. Äänethän kantautuivat ikkunoista sisälle helvetillisellä voimakkuudella, kun kylää kierretiin ympäri, kaasutellen oikein antaumuksella! Muutaman kerran olin jo vetämässä housuja jalkaani ja menossa kertomaan ns. nukkumaan menoajasta..

Somerolle saavuttaessa bensan haju oli jo haihtunut sieraimista ja lievä vaje yöunissa oli kuitattu hyvän aamupalan ja kauniin sään ansiosta. Somerolla kurvasimme suoraa Rauli "Badding" Somerjoen Paratiisi-kioskille fiilistelemään mennyttä aikaa. Aamusesta paikalla ei ollut ruuhkaa; me ja muutama muu. Saimme olla aivan rauhassa ja pääsimme myös käymään Raulin kotipihassa. 

Paratiisi-kioskilta lähti metsäpolku kohti kotitaloa. Siinä jo itsellekin tuli ajatuksia, että mitähän mahtoi nuori Rauli miettiä, kun aikoinaan oli polkua talssinut? Juniorille matka menneisyyteen oli ainutlaatuinen ja hän oli hyvin otettu, päästessään astumaan samoja polkuja ja nojaamaan samoja ovenpieliä kuin Rauli aikoinaan. Harmittamaan jäi, kun paikalla olleesta kioskista ei saanutkaan hinnastossa olevaa muistopinssiä. Pinssit ja jääkaappimagneetit ovat parhaita kotiintuomisia.






Tästä jatkoimme matkaa kohti Someron keskustaa ja hautausmaata, jossa Rauli lepäsi velipoikansa Karin kanssa. Hautausmaan oli kaunis ja rauhaisa. Opastekartan avulla löysimme haudan helposti. Hetki hiljentymiselle ja harmitukselle, kuinka viina vei tässäkin tapauksessa hienon artistin liian nopeasti, liian nuorena.

Vielä ennen kotiin lähtöä pysähdyimme keskustassa Kiirun puistoon, jossa sijaitsi Badding pysäkki - bussipysäkkiä muistuttava muistomerkki. Siinä oli ihmisen hyvä istuskella ja katsella Someron elämää. Muistomerkin ovat suunnitelleet kuvanveistäjä Seppo Manninen ja graafikko Heikki Paakkanen.

Toivottavasti kun ensi vuonna mestarin syntymästä tulee 80 vuotta ja kuolemasta 40 vuotta, hänen muistolleen on luvassa monia upeita tapahtumia ja konsertteja!




Kommentit