Kuusamo -Pieni Karhunkierros

Olimme käyneet Kuusamossa aiemmin vain talvisin. Nyt päätimme ottaa pienen pätkän omaa lomaa ja suuntasimme Kuusamoon lokakuun puolessa välissä. Viikkoa aiemmin Rukalla oli avattu ensimmäiset rinteet säilölumen ansiosta. Laskettelukauden avauksesta huolimatta, Rukankylä vaikutti hyvin hiljaiselta.

Aamu avautui pieneen utuun verhoutuneena, mutta 10 aikaan, kun olimme Pienen Karhunkierroksen lähtöportilla, utu oli hälvennyt ja sää näytti lupaavalta. Olin kuullut ja lukenut paljon tästä reilun 12km patikkamatkasta, joten odotukseni olivat korkealla. Eniten jännitti, kun tarinoista olin lukenut, että reitti oli vallitsevan koronatilanteen vuoksi hyvin suosittu ja retkeilijöiden ylikansoittama.

Reitti alkoi Niskakosken riippusillan ylityksellä.

Seuraavaksi saavuimme Myllykoskelle jossa saimme ihastella ensimmäisiä koskenkuohuja vanhan myllyn partaalla. Pihassa oli nuotiopaikka jossa yritin saada esiin vilaukselta näkemäni kuukkelit. Tässä vaiheessa pystyi vielä valitsemaan kummin päin kierroksen kiertäisi, kohti Pyöreälampea vai Jyrävää? Mutta ensin portaat ylös puuskuttaen ja sen jälkeen ihastelemaan Myllykoskea sillalta käsin. Valitsimme reitin monen muun tapaan, jatkaen matkaa kohti Pyöreälampea.

Pyöreälampi oli nimensä mukaisesti pieni, pyöreä ihastuttava lampi, jonka rannalla oli oli kaunis levähdyspaikka. Täällä kuukelin bongaajaa myös onnisti, sillä lintuja oli useampikin yksilö valmiina tervehtimään matkalaisia. Vietimme tovin lintuja ihastellen. Muita retkeilijöitä ei kauheasti vielä näkynyt, vaikka lähtiessämme parkkipaikalla autoja oli ihan mukavasti.

Matka jatkui tasaisesti nousten kohti Kallioportin näköalatasannetta. Matkan varrella saimme ihastella luonnon kauniita, pieniä yksityiskohtia.

Kallioportin huipulta oli upeat näkymät.  Levähdimme hetken rankan nousun jälkeen, keräten voimia portaiden laskuun ja kohti Harrisuvannon laavua.

Harrisuvannon laavupaikalla näimmekin jo muutaman kanssamatkailijan. Täällä oli hyvä kaivaa makkarat ja termarikahvit esiin ja pitää hieman pidempi tankkaustauko. Paikassa oli myös siistit ulkohuussit. Vessapaperi piti olla omasta takaa. Yleisesti ottaen levähdyspaikoissa ei ollut jäteastioita, joten oli tärkeää muistaa viedä omat roskat aina pois. Tähän mennessä matkaa oli taitettu 4km, mutta ajallisesti siihen oli mennyt lähes 2 tuntia. Johtuen varmaankin siitä, että allekirjoittanut halusi ehdottomasti kuvata kaikki mättäät ja puskat matkan varrella.

Mahat täynnä kahvia ja makkaraa aloitimme jälleen kiipeämisen kohti ylämäkeä. Tässä vaiheessa sää muuttui epävakaiseksi ja saimme hetken ajan niskaamme vettä, räntää ja talven ensimmäiset lumihiutaleet. Kuurovaihtelut kestivät onneksi vain tovin, joten kylmyys tai varusteiden kastuminen ei hidastanut kulkuamme kohti Kalliosaaren upeaa näköalapaikkaa. Täytyy sanoa, että tämä oli minulle reissun sykähdyttävin näkymä!

Matkan jatkuessa kohti Jyrävää, maisemat alkoivat jo hieman puuduttamaan. Suurimman osan ajasta olimme kävelleet metsäpolkuja pitkin, joita ympäröi honkien humina ilman sen kummempia näköaloja.

Lopulta saavuimme Jyrävälle ja sen rannalla olevalle sievälle taukokämpälle. Kuten opastekyltissäkin kerrottiin, rannalla tosiaankin leijaili sieraimiin vahva kalantuoksu, joka hetkellisesti toi muistikuvan Kreikan rantasatamista. Nyt vain emme olleet Kreikassa vaan Kuusamossa ja lämpötilaeroakin taisi olla lähes 30 astetta!

Tässä vaiheessa reissua oli taivallettu lähes 5 tuntia ja voimat alkoivat hiipua ja usko perillepääsyn osalta alkoi kuvainnollisesti "ontua", sillä isännän polvi ja minun lonkka olivat jo jonkin matkaa hangoitelleet vastaan vaihtelevassa maastossa. Minua sattui ylämäet ja isäntää alamäet. Teini loikki edellämme kuin metsäkauris!

Vielä viimeiset kilometrit ja huomasimme olevamme jo takaisin Myllykosken kuohujen äärellä. Ylittäessämme jälleen Niskakosken riippusiltaa, pilviharso taivaalla alkoi repeilemään ja aurinko pääsi hetkellisesti muistuttamaan olemassaolostaan.

Näillä tasamaantallaajilla matkaan meni tasan 5.5 h. Pidimme yhden pidemmän tauon ja useamman "mietiskelytauon" matkan varrella. Sitä alussa pelkäämääni "retkeilijäruuhkaa" emme kohdanneet kuin isoimmilla laavualueilla. Reitin varrella saimme olla lähes keskenämme.

Kuin yhdestä suusta isännän kanssa totesimme lopuksi, että emme nyt ihan  ymmärtäneet reitin suunnatonta hehkutusta. Reitti oli kyllä kaunis ja vaihteleva sekä odotetut kohokohdat olivat upeita, mutta suurimman osan reissusta talsimme metsässä, näkemättä mitään sen kummallisempaa kuin jalkamme, vahtien niitä kompastumasta juurakoihin tai kiviin. Pääkohteet Myllykosken ja Jyrävän olisi nähnyt reilussa tunnissa ja näin varmasti suurin osa kaiken kuntoisista retkeilijöistä tekevätkin.

Hieno kokemus tämäkin oli, mutta yksimielisesti pidimme enemmän viime syksynä tekemästämme Pyhän patikoinnista, josta voit lukea täältä.