Eze -kohde jota emme koskaan nähneet

Luettuani useampaan otteeseen Eze nimisestä vuoristokylästä Kerran poistuin kotoa- ja Mutkia Matkassa- blogeista, tulin siihen tulokseen, että minunkin pitää ehdottomasti päästä siellä käymään. Olin valmistellut puolisoani kertomalla, että paikkaan pääsee kätevästi bussilla ja kun meillä niitä valmiiksi ostettuja matkalippuja nyt oli, niin voisimme niitä tuohon matkaan käyttää. Mielessäni tietenkin haaveilin hulppeiden maisemien katsomista samalla, kun laskeutuisimme 400metriä takaisin päin Eze-zur-Merin juna-asemalle kapeaa kivipolkua, joka ei lukemani mukaan mikään ihan helppo nakki olisi. Tähän asiaan sain kuitenkin täystyrmäyksen ja Ezen lähdettäisiin vain ja ainoastaan bussilla ylös ja bussilla alas- tyyliin, ei yhtään ylimääräistä porrasta ylös tai alas! Vaihtokaupassa oli panoksena myös matka Monacoon, jonne minä olisin halunnut bussilla rantamaisemia ihastellen, tähän matkaa olisi käynyt jälleen valmiiksi ostetut matkaliput, mutta isäntä haluusi nopealla ja huomattavasti kalliimmalla junalla. Päädyimme siis junaan. Monacosta tulossa tarinaa tuonnempana.

Aamupalat syötyämme pakkasimme retkieväät kassiin ja lähdemme ratikalla kohti Vaubanin bussiasemaa, josta bussi nro 82 kohta meidät noutaisi ja veisi suoraa ylös Ezen kylään. Bussiasema löytyi meidän suunnistusvaistoillamme yllättävänkin nopeasti ja oikea bussikatos samantien. Katoksen alla oli vain muutama henkilö. Katsoimme katoksen seinään liimattua aikataulua, josta selvisi, että bussi 82 oli juuri lähtenyt  ja seuraavan kerran se tulisi 30min päästä. Siihen väliin tulisi bussi 112, joka ajaisi Eze-zur-Merin juna-aseman kautta kohti Monacoa. Jos ottaisi kyseisen bussin, olisi edessä se  400metrin kivipolku ylöspäin kohti Ezen kylää. Sitä minäkään en haluaisi kiivetä. 


Aikataulua tutkiessamme meille alkoi puhumaan kaksi naishenkilöä, jotka kertoivat myöhemmin olevansa koreasta. He olivat aavistuksen eksyksissä olevan oloisia ja kysyivät, että olemmeko mekin menossa Ezen? Kerroimme, että kyllä ja odottaisimme bussia 82, koska se vie ylös kylään asti. Bussin odottelu jatkui ja pian he tiedustelivat, mistä he saisivat liput bussiin? Kerroimme, että lippu olisi hyvä olla etukäteen ostettuna, sillä kuskit eivät niitä myy. Naiset aloittivat kiivaan keskustelun omalla kielellään, jonka tulkitsimme sen lieväksi hätäännykseksi. Aikamme tilannetta seurattuamme päätimme auttaa naisia hädässä. Kerroimme heille, että me voisimme leimata heidät bussiin omilla korteillamme, meillä kun niissä oli vielä reilusti matkoja jäljellä ja niitä laskujemme mukaan jäisi myös käyttämättä. Naiset ilahtuivat kovasti ehdotuksesta ja halusivat auliisti maksaa 2€, jonka verran matkat tulisivat kustantamaan. Näin sovittuamme jäimme taas odottelemaan bussia.


Kohta paikalle ajoikin bussi nro112 ja sinne nousi muutama matkustaja. Rivit harvenivat laiturilla. Aika kului: meni vartti, toinen, puoli tuntia, tunti eikä bussi nro 82 saapunut laisinkaan. Tässä vaiheessa aurinko alkoi jo porottamaan aika lämpöisesti ja lämpöisenä kävi myös isäntä, kunnes näimme, että bussi 82 kaarsi pihaan. Se pysähtyi noin 20metrin päähän pysäkistä. Ratin takana istui nainen, joka hetken päästä sammutti auton, nousi ulos ja lähti kävelemään pois, ilmeisesti kohti bussikuskien taukopaikkaa, sillä moni muukin bussikuski oli jättänyt autonsa ja poistunut nurkan takana olevaan rakennukseen. Me jäimme huulipyöreänä seisomaan katokseen ja tuijottamaan lähellä, mutta silti niin kaukana olevaa bussia, jonka kuski, joka muistutti lähinnä rockstaraa kuin bussikuskia, korkeine kullanvärisine korkokenkineen, mustine nahkahousuineen, ja pitkine rastahiuksineen katosi jonnekin taukopaikan suojaan.

Odotimme vielä vartin, mutta sitten katkesi minunkin odotusvieterini. Muut odottelijat näpylöivät kännyköitään ja heillä ei tuntunut olevan mitään kiirettä minnekään. Koska tunsimme jonkin tason vastuuta noista kahdesta neiti-henkilöistä, teimme heille rohkean ehdotuksen. Myisimme heille kokonaan toisen matkakorttimme, jolloin heillä olisi vielä takuuvarma paluumatka plakkarissa, jos he ikinä Ezen pääsisivät. Kerroimme naisille ettemme jaksaisi enää odottaa ja samalla ehdotimme heille matkakorttimme myymistä. He ottivat ehdotuksen ilolla vastaan ja alkoivat kaivella euroja kukkarosta. Hinnaksi kerroimme 5€ koska, kaksi matkaa oli jo maksettu ja kortissa oli 7matkaa vielä käyttämättä. Naiset väenvängällä tunkivat 10€ setelin käteemme vaikka kuinka selitimme, että se olisi ihan liikaa. Ei auttanut! Toivotimme näille ihanan iloisille korealaisille hyvää matkaa ja lähdimme itse kymppi kourassa takaisin ratikkapysäkille.


Sinne jäi Eze näkemättä ja vieläkin jaksamme ihmetellä, miksi bussit eivät kulje niin kuin niiden aikataulu kertoo? Ja mahtoivatko loput odottajat koskaan kohteeseen päästä? 


Kommentit

Viikolla luetuimmat