Posio -Riisin rietas

Lähdimme ajamaan Rukalta kohti Riisitunturin patoniementie 180:ntä, google mapsin avustuksella, jonne matkaa oli 33km. Hieman meinasi usko hiipua perille pääsystä, kun tie muuttui aina vain huonokuntoisemmaksi. Isäntä manasi autossa olevien "koiranluiden" kolinaa ja palopuheessa taisi vilahtaa jälleen kerran "viimeinen reissu" ja "joku lykkää autoa" -lauseet. Saavuimme lopulta puolen päivän aikaa perille ja taisimme saada viimeisen vapaan parkkipaikan. Useita autoja oli jo tien vieressä parkissa ja moni jäi jälkeemme kiertelemään parkkialuetta epätoivoisen näköisenä.

Pihassa oli viehättävä eräkahvila Tykky ja uuden karhea wc rakennus, jossa oli viisi tilavaa vessaa, ilman paperia tai lukko oven sisäpuolella? Kanssa retkeilijät vartioivat toistensa ovia vuoron perään ja wc paperia tarjottiin niille, kellä sitä omasta takaa ei ollut.

Reitti ylös riisitunturille oli hyvä, leveä sorapolku joka nousi hitaasti mutta varmasti tunturin laelle, samoin nousi syke. Huipun lähestyessä maisemat avautuivat ja aurinkoisen sään ansiosta näkymät olivat upeat!

Huipulla retkeilijöitä oli tungokseen asti, joten jätimme sillä hetkellä maisemien ihailut väliin ja päätimme keskittyä niihin paluu matkalla, olettaen ettei huipulla ruuhkaa enää olisi. Nopealla erkaantumisella pääryhmästä ajattelimme myös välttää reitin varrella suuret jonot, vaikka suurin osa kanssa matkaajista  taisikin kiertää vain Riisin Rääpäsy- lenkin, matkassa kun oli paljon pieniä lapsia ja vielä huono jalkaisempia ja vanhempia ihmisiä kuin me.  Nousussa kuuntelin mielenkiinnolla erään lapsiperheen keskustelua, kun lapset kyselivät vanhemmiltaan miksi tunturin nimi oli Riisitunturi? Vastaus tietenkin kuului: koska täällä kasvaa riisiä!? Seuraavaksi pohdittiin, missä päin sitä riisiä kasva? Näkyykö sitä nyt? Loppumatkan vanhemmat ilmeisesti joutuivat joko sepittämään lisää tarinaa tai oikaisemaan asian todellisen laidan. Olisin mielelläni halunnut kuulla, kumpaan päädyttiin? Riisitunturin huipulla pystyi siis vielä valita kiertääkö 4,3kilometriä pitkän  Riisin Rääpäsyn vai 10,7 kilometrisen Riisin Riettaan. Me lähdimme "rietastelemaan"! 

Laskeutuminen alas huipulta alkoi hiukan haasteellisissa merkeissä, sillä reitti oli muusaantunut liukkaaksi kuravelliksi. Muutaman kerran allekirjoittanut  kokeili nivustensa venyvyyttä liukkaalla polulla ja kun yritin kiertää pahimmat kohdat polun ulkopuolelta, hörppäsivät lenkkarit välittömästi vettä itseensä.  

Lopulta laskeuduimme tunturin pohjalle ja ylitimme pienen, sievän Riisipuron. Siitä hetken kuluttua saavuimmekin ensimmäiselle levähdyspaikalle Uudenlammin laavulle. Laavulla oli hyvin tilaa, joten päätimme pitää kahvitauon. Iloksemme paikalla oli myös tuttuja kasvoja edellisen päivän Valtavaaran kierrokselta.

Matka jatkui vaihtelevassa maastossa: pitkospuiden ylitystä, kallioille nousuja, mutta suurin osa ajasta metsässä juurakoita väistellen.

Itse odotin saapumista kovasti kehutulle Riisitunturin suolatoaukeamalle, josta odotin saavani upeita valokuvia, mutta ilmeisesi niin ajatteli moni muukin, sillä juuri ennen aukealle saapumista ihmisiä oli paikalla jonoksi asti ja jokainen odotti sitä THE kuvan ottamista, jossa näkyisi vain pitkospuut ja ladot, eikä mitään muuta. Hetken pystyin viivyttelemään pitkospuille menoa ja odottamaan, että edellisen kulkijan selkä katoaisi metsän siimekseen, mutta pakko oli lopulta taipua. Isäntä ei uskaltanut liikahtaa mihinkään selkäni takaa, ettei vain näkyisi yhdessäkään kuvassa. Kovalla rajauksella, sain muutaman kelvollisen otoksen aikaiseksi.

Latomaisemat jäädessä selkämme taa matka jatkui takaisin metsän siimekseen ja kiipeäminen kohti Soilun laavua alkoi, jossa pitäisimme makkaran mittaisen lepohetken. Tässä vaiheessa sykkeet alkoivatkin jo nousta ja viimeiset kymmenet metrit laavulle muistuttivat Tour de skin loppunousua Alpe Cermisin maaliviivalle. Tai mistä minä sen tiedän, kun en ole sitä koskaan kokenut, mutta siltä se tuntui, miltä se televisiossa näyttää, lähes pystysuoraa nousua makkaran kuvat silmissä ja räkä poskella. Lopulta kiipeäminen palkittiin, sillä laavulta on upeat näkymät ja syyskuun aurinko lämmitti mukavasti. Pidimme kunnon tauon makkaran ja kahvin kera. Kanssa retkeilijät tarjosivat meille jutustelun lomassa suklaata, sillä taisin vilkaista heidän levyään hieman liian kauan "anna pala"- ilmeellä. Laavulle saapui myös rouva, johon törmäsimme jo Uudenlammin laavulla. Tällöin naureskelimmekin että meillä on näköjään samat retkisuunnitelma mielessä. Nyt myös yllätys, yllätys totesimme, että meillä oli myös yhteinen tuttava, vaikka asummekin täysin erillä puolen suomea, emmekä toisiamme entuudestaan millään muotoa tunteneet. Pieni on maailma! -sanotaan.

Sitten edessä olikin vielä loppu rykääsy Pikku Riisitunturi huipulle, josta oli upea näkymä alas Suoladoille. Nyt ladot näyttivät todella kaukaisilta, eikä meinannut millään tajuta, että hetki sitten kävelimme noita pitkospuita pitkin latomaisemaa ihaillen.

Loppumatka Riisitunturin huipulle oli jälleen helppokulkuista levää sorapolkua. Kävimme vielä katsomassa mystisen Ikkunalammen, jonka infinity-näkymä oli kyllä kaunis, ainakin tällaisella säällä. Fiilistelimme hetken kaunista näkymää ennen viimeistä nousua takaisin Riisitunturille.

Ylös huipulle menevällä osuudella ei ollut enää ristin sielua, sillä useimmat kääntyivät lammelta takaispäin ja palasivat parkkipaikalle alakautta, ilman ylimääräisiä nousuja.  Ylhäällä todellekaan ei enää iltapäivällä ollut ketään muita kuin me ja suuri hiljaisuus. Kuinka onnelliseksi siinä hetkessä itsensä tunsikaan, kun katsoi tuota upeaa maisemaa ja ympärillä vallitsi täysi hiljaisuus, syysauringon lämmittäessä poskia -Täydellistä!

Meiltä 11km matkaan meni rapeat 4,5h sisältäen kaksi kunnon mittaista taukoa. Reitti oli helppo kulkuinen, alun kosteuden ja vaeltaja määrän liukastamaa alamäkeä ja muutamaa ylämäki rykääsyjä pois lukien. Tänne kannattaa ehdottomasti tulla kirkkaalla säällä, jolloin saa kaiken irti kaukana horisontissa siintävistä näkymistä, sillä niitä riittää koko matkan varrella.

Tässä vielä muutama mökkivinkki Kuusamo /Ruka-alueelta

Rukakaiku  

Hakojärven kelomaja

Keisarinna