Lätkähuumaa ilman MM-lätkää

Isännän katsellessa televisiosta edellisten vuosien jääkiekon MM- kisojen parhaita paloja, heräsi ajatus muistella kahta matkaamme Prahaan juuri kisojen aikaan. Toinen yhteinen matkamme Tsekkiin oli vuonna 2011 jolloin Suomi voitti toisen MM-kultansa Tsekin ottaessa pronssia. Vuonna 2015 molemmat maat joutuivat katselemaan sivusta, kun paremmat putsasivat palkintopöydän.

Olemme aina olleet  intohimoisia penkkiurheilijoita näiden kisojen suhteen joten matka Prahaan ajoitettiin niin, että olisimme finaalipelien aikaan lätkähuuman ytimessä. Itse kisathan pidettiin Slovakian Bratislavassa, mutta tsekkiläisethän ovat niin kovaa lätkäkansaa, että tuntui kuin pelit olisi pidetty heidän kotimaassaan.

Prahan Vanhankaupungin pääaukiolle on asennettu valtava skriini, jolta tuhatpäinen yleisö pystyy pelejä suorana seuraamaan. Siellä me nyt seistiin vieri vieritysten niin tsekkiläiset, ruotsalaiset, venäläiset kuin suomalaisetkin. Alkamassa on pronssiottelu Tsekin ja Venäjän välillä. Tunnelma on todella railakas; tsekkiläisten liput liehuivat riehakkaasti kannustushuutojen säestämänä jo ennen varsinaisen pelin alkua. Toria kiertävistä myyntikojuista leijuu rasvaisten bratwurstien haju sekoittuen makean rullapullan ja paahdettujen manteleiden viehkeään tuoksuun. Olutkojuissa on tasainen, jatkuva jono. Tuopillinen oluttahan ei tässä maassa maksa juuri mitään, niin arvaatte varmaan, että sitä uppoaa turistiin tuopillinen jos toinenkin, paikallisten näyttäessä esimerkkiä.

Raskaasti aseistautuneet mellakkapoliisit päivystävät torin reunustalla, joka loi hieman hämmentävän olotilan; päättyykö tämä ilta nujakointiin jos venäjä voittaa? Siihen on ainakin hyvin varauduttu.

Viimein peli alkaa, tunnelma on korkealla. Pelin edetessä ja venäläisten johtaessa, maan kannattajat päättävät ottaa haltuunsa myös torin laidassa olevan Raatihuoneen kellotornin. Valtavan buuaus- ja vihellyskuoron saattelemana venäläisten liput liehuvat julistaen jo lähes varmaa voittoa. Hetken kuluttua tornista alkaa liehua myös tsekin liput. Enää ei tiennyt, oliko kyse jääkiekkopelin voitosta vai kellotornin valloituksesta.

Lopulta Tsekki voittaa tapahtumarikkaan pronssiottelun Venäjää vastaan 7-4 ja juhliminen saa luvan alkaa.  Ja sen taidon nämä kyllä osaavat!

Jäämme odottamaan finaaliottelun alkua torin pikkuhiljaa tyhjentyessä juhlivista tsekkiläisistä. Suloisesti lämmittävä ilta-aurinko alkaa väistyä ja taivaalle nousee uhkaavan näköisiä tummia pilviä ja kohta taivaalta tipahtelee vesipisaroita tasaiseen tahtiin. Ihmismäärä ympäriltämme hupenee heidän hakeutuessa läheisien katosten suojiin ja pubien lämpöön. Mekin lähdemme vesisateen yltyessä viimeisellä väliajalla kävelemään reippaasti kohti hotellia joka sijaitsee Vaclav-aukion päässä uudenkaupungin puolella. Muistimme, että lähellä hotellia oli ollut pubi, joka ikkunamainosten perusteella näyttäisi jääkiekko-ottelut. Saavumme kyseiseen paikkaa juuri ennen viimeisen erän alkua.

Pubissa on mukavan lämmin ja asiakkaiden puheen sorina täytti tilan. Oikealla puolella näkyy olevan pienehkö kabinetti, jossa on pöydän ympärillä erittäin kovaäänisiä asiakkaita. Vasemmalla puolella on samanlainen huone, mutta se on tyhjä. Kysymme baarimikolta, näkyykö paikassa lätkä? Hän katsoo meitä hetken, kysyy sitten kumpaa kannatamme; suomea vai ruotsia? Vastattuamme suomea, hän ohjaa meidät vasemmanpuoleiseen tyhjään tilaan jossa on televisio. Näin ollen päättelemme, että toisessa huoneessa kovaan ääneen ilakoiva porukka kannattaa ruotsia. Tilaamme juomat tiskiltä ja menemme omaan yksityiseen kabinettiin jännittämään.

Möykkä ruotsalaiskabinetissa on valtaisa aina kolmannen erän alkuun asti, sitten se yllättäen alkaa hiipua kun kiekko uppoaa toisensa jälkeen ruotsin reppuun. Suomi on voittanut historian toisen MM kultansa ja Maamme-laulun kaikuessa televisiosta, pubin pitäjä tulee onnittelemaan meitä ja tarjoaa perinteiset kylmät Becherovka-ryypyt talonpiikkiin!

Neljä vuotta myöhemmin Prahan matkamme oli alkanut jo 4 päivää aiemmin Budapestista, jossa tunteet kävivät viimeisenä iltana kuumina erään ruotsalaispariskunnan kanssa, kaupungin ainoassa ravintolassa jossa näytettiin lätkää.

Olimme päivällä aiemmin tiedustelleet eri ravintoloista, näkyisikö heillä jääkiekkoa. Unkarilaiset eivät todellakaan olleet kiinnostuneet koko jääkiekosta, joten oli todella kovan työn takana löytää ravintola, jossa illan peliä voisi katsoa. Lopulta löysimme yhden, jossa peli aiottiin näyttää. Varasimme paikasta illaksi pöydän ja hyvän paikan töllön ääreen. Pelin lähestyessä menimme kyseiseen ravintolaan tunnelma korkealla ja saavuttua paikalle, mitä näimmekään!!! Viereiseen pöytään oli saapunut ruotsalaispariskunta ja televisiosta tuli Ruotsi-Venäjä ottelu, joka oli alkanut juuri ennen Suomi-Tsekki peliä. Tilasimme ruuat ja jäimme odottamaan, että meidän peli alkaisi. Samalla teimme varovasti tuttavuutta naapuripöytään. Suomen pelin aika tuli, mutta tarjoilija ei aikonutkaan pyynnöistämme huolimatta kääntää television kanavaa.  Hän vältteli katseitamme, käsimerkkejämme ja luimisteli salin nurkassa. Jossain vaiheessa hänelle ja varmasti muillekin paikalla oleville oli tullut selväksi, että Suomi-Ruotsi kamppailu kaukosäätimestä olisi kohta totta, jos kanava ei  pian vaihdu! Tuttavallinen jutustelu naapuripöytään oli muuttunut mulkoiluksi puolin jos toisin ja epämääräinen ruotsinsanasto oli otettu haltuun hampaiden välistä sihauttaen. Lopulta ruotsin peli päättyi heidän tappioon ja kanava kääntyi salamana suomen otteluun. Ruotsalaispariskunnan poistuessa toivotimme heille kohteliaasti mukavaa illanjatkoa ja onnittelimme hyvästä matsista, tietämättä että hetken kuluttua kokisimme saman kohtalon ja luikkisimme hotelliin häntä koipien välissä, välieristä pudonneina.

Saavuttuamme junalla Prahaan pari päivää myöhemmin, saimme todistaa kuinka lajitoverimme tsekissä joutuivat nielemään tappion U.S.A :ta vastaan. Jälleen Vanhankaupungin aukiolle oli viritetty skriini ja ihmisiä oli torin täydeltä. Tällä kertaa paikalle oli kasattu myös esiintymislava, jossa väliajalla esiintyivät paikalliset kuuluisuudet ja vähemmän kuuluisat henkilöt. Tunnelma oli jälleen ainutlaatuinen, juuri sellainen kuin pelien isäntämaassa sen voi olettaa olevankin.

Pelin päätyttyä lopulta tsekin häviöön, ihmiset jatkoivat hetken juhlimistaan ja sitten pikku hiljaa hajaantuivat omille teilleen. Niin myös mekin, sillä meillä olisi edessä vielä kolme kokonaista päivää aikaa tutkia tätä ihanaa kaupunkia!