Kaksin eksyksissä Kutna Horassa

Viime kertaisesta jutusta on hurahtanutkin jo reilu kuukausi, johtuen kesäkuussa takaisin töihin palaamisesta. Nythän töitä onkin saanut paiskia niin, ettei päivässä meinaa tunnit riittää. Siitä huolimatta olen saanut kirjoitettua seuraavanlaisen matkatarinan rakkaasta matkakohteestamme Prahasta.

Tällä Prahan matkallamme olimme päättäneet harrastaa hieman omatoimimatkailua. Nyt ei hurautettaisikaan turvallisesti taksilla kentältä keskustaan, vaan ihan budjettimatkalaisten elkein menisimme metrolla.
Olimme laskeutuneet onnistuneesti Finnairin siivin Václav Havelin lentokentälle. Siitä matkamme jatkuisi kätevästi bussi/metroyhdistelmällä Prahan keskustaan, joka sijaitsee 20km päässä kentältä. Nykyään metrolla taitaa päästä suoraan kentältä keskustaan asti, mutta vielä 2012 piti ensin mennä hetki bussilla A-linjan pääteasemalle ja siitä jatkaa matkaa metrolla.

Bussi nro 119 lähti lentoterminaalin pääoven läheisyydestä ja matka sujui mukavasti. 10 minuutin kuluttua jäimme pois pysäkillä ja astelimme metroaseman ovista sisään. Yllätys oli melkoinen kun saimme huomata, että metron A-linja olisi huoltotöiden vuoksi suljettu koko viikonlopun.
Kanssamme asiaa tyhjällä asemalla oli ihmettelemässä aasialaistaustainen naishenkilö, joka tietenkin riensi meiltä kysymään neuvoa. En tiedä näytimmekö siinä tilanteessa sen näköiseltä, että olisimme tilanteen tasalla yhtään sen enempää kuin hänkään? Onneksi paikalle saapui englantia puhuva henkilö, joka ystävällisesti neuvoi meitä kaikkia siirtymään takaisin ulos läheiselle raitiovaunupysäkille ja siitä jatkamaan matkaa kohti keskustaa.
Ihan tällaisiin yllätyksiin emme olleet varautuneet, joten hetkeksi parilta meni sormi suuhun, että sai jonkun tolkun raitsikkapysäkin kylteistä ja siitä mihin suuntaan kulkevaan raitiovaunuun piti hypätä.

Arvottuamme hetken tyhjällä pysäkillä, (en tiedä minne aasialainen naishenkilö tässä välissä oli jo kadonnut ) hyppäsimme onnistuneesti oikeaan raitsikkaan ja se kuljetti meidät kohti keskustaa. Hintaa tälle matkalle kertyi kokonaiset 3€!

Tarkoitus tällä matkalla oli tehdä omatoiminen päiväretki Kutna Horassa sijaitsevaan Sedlicen luukirkkoon sekä Pyhän Barbaran katedraaliin.  Junaliput 70km päässä sijaitsevaan kohteeseen olimme käyneet ostamassa Prahan päärautatieasemalta jo edellisenä päivänä. Samalla hieman tutkimme, miltä asema näyttää ja miltä raiteelta junamme lähtisi. Meno-paluuliput maksoivat kahdelta hengeltä vaivaiset 12€.  Junailu on sitten hämmentävän edullista Keski-Euroopassa.

Saavuimme aamulla asemalle hyvissä ajoin ja jäimme odottelemaan junaa. Rautaratsu saapui ja juuri kun olimme nousemassa siihen, niin eiköhän hätääntynyt aasialaistaustainen nuoripari rynnännyt luoksemme heilutellen lippujansa ja hokivat Kutna Hora, Kutna Hora!! Vilkaisin nopeasti heidän lippunsa ja totesin niiden olevan samanlaiset kuin meillä. "Yes, yes, Kutna Hora" sanoin ja tuuppasin heitä edellämme kohti junan ovea.  Löysimme pian vapaat istumapaikat tyhjästä hytistä ja juuri kun juna liikahti lähtöön, tuo samainen nuoripari ilmestyi hytin ovelle ja istahti seuraksemme. Tai no seuraa heistä ei kyllä ollut, sillä he leikkivät koko matkan kännyköillään nostamatta kertaakaan katsetta maisemia katsellakseen. Ohitsemme vilisi laajat peltoaukeat, rähjäisen näköiset teollisuusalueet, pikku kylät ja niiden juna-asemat.

Reilun tunnin kuluttua juna pysähtyi hiljaisen näköiselle Kutna Horan asemalle. Emme tienneet mihin suuntaan meidän tulisi lähteä, joten seurasimme rohkeasti kaikkia muita pysäkille jääneitä. Vartin kävelyn jälkeen päädyimme tuiki tavallisen näköisen kivikirkon pihaan jota ympäröi hyvin hoidetun näköinen hautausmaa. Hetken kiertelyn jälkeen siirryimme sisälle kirkon pohjakerrokseen jossa itse nähtävyys oli. 2€ liput sisälle ostettiin pihapiirissä olevasta pienestä matkamuistomyymälästä.

Ovesta sisään astuttuamme jäimme hetkittäin sanattomaksi. Kappeli oli todellakin nimensä mukaisesti koristeltu 1300-1400 luvulla ruttoon ja Hussilaissodassa kuolleiden ihmisten luilla! Niistä oli rakennettu mm kappelia hallitseva iso kattokruunu, johon oli käytetty kaikkia ihmisessä olevia luita. Huikein luomus taisi olla parimetrinen Schwarzenburgin Ruhtinas-suvun vaakuna. Schwarzenburgin suku, jonka omistukseen kirkko 1800-luvulla kuului, palkkasi puuseppä Frantisek Rintin laittamaan luupinot järjestykseen ja paikan kuntoon. Kirkon ympärillä oli ensin suurempi hautausmaa, jonne mustan surman ja hussilaissotien aikaan haudattiin tuhansia ihmisiä. 1400-luvulla suurin osa hautausmaasta poistettiin käytöstä ja jopa 40 000 ihmisen maalliset jäännökset siirrettiin kirkon maanalaiseen kappeliin. Lopputuloksena syntyi oudolla tavalla kiehtova, varmasti yksi Tsekin suosituimmista nähtävyyksistä.

Käyntihetkellä kappelissa ei ollut paljon muita turisteja, joten saimme katsella ja valokuvata paikkaa ihan rauhassa. Seinämien syvennyksiin kootut luut oli aidattu vahvalla rautaverkolla. Minä tietenkin heiluin kamerani kanssa turhan innokkaana kuvia ottaen, joten kameran objekti osui verkkoon ja kimeä hälytysääni pärähti soimaan välittömästi!  Takanani seissyt saksaa puhuva mieshenkilö ärähti minulle välittömästi säikähdykseltään  ja hieman kylmän humoristisesti tokaisi minulle, että poliisi tulee ja vie minut vankilaan koska yritin luita varastaa. Kyllä siinä hiki hieman virtasikin selkää pitkin ja sain vain sanottua : Ups, no problem. I´m guilty! Sen kummemmin poliisia kuin vartijaakaan ei paikalle saapunut joten jatkoimme muina miehinä kappelin tutkiskelua.

Kun paikka oli kuvattu ja ihmetelty, päätimme lähteä käymään Kutna Horan keskustassa ja tarkoituksena nähdä Pyhän Birgitan katedraali.

Olimme kysyneet neuvoa, kuinka paikkaan pääsisimme ja niin seisoskelimme päätien varrella bussia odotellen. Matka ei ollut pitkä, mutta meillä ei ollut hajuakaan missä jäisimme pois. Niin taas kanssamatkustajaa hihasta kiinni ja neuvoa kysymään. Yllättäen bussi pysähtyi ja ystävällinen mieshenkilö tönäisi meitä olkaan ja kehotti nousemaan linjurista ulos. Samalla hän viittoi, että tuosta vaan tien yli ja olette perillä.  Ja mehän tehtiin niin kuin käskettiin.

Samalla yritimme laittaa mieleen, mitä tietä kuljimme, että osaamme takaisin vieressä olevalle bussipysäkille. Keskusta oli hyvin rauhallisen näköinen ja jotenkin sulkeutuneen oloinen. Oli nimittäin todella vaikea löytää mitään avoinna olevaa ravintolaa josta olisi saanut jotain syötävää. Harhailimme päämäärättömästi edestakaisin katuja ja lopulta emme tienneet mistä tulimme ja minne meidän piti mennä. Lopulta emme edes löytäneet sitä katedraalia vaikka käytännössä se oli vain kulman takana!

Lopulta lähdimme takaisin päätielle bussipysäkkiä etsimään. Senkin sitten teimme lompsien jonkun takapihan ja metsäreitin kautta, koska emme enää muistaneet mistä olimme alunperin tulleet.

Pysäkki löytyi ja kohta siihen hurahti pikkubussi. Ovi avautui ja ensimmäisenä näkyi vanha mummo joka istui oven suussa. Muuten bussissa oli koululaisia. Olimme hieman epäröivän näköisiä, joten kysyimme, meneekö auto Kutna Horan rautatieasemalle? Ilmeisesti mummokin sen ymmärsi ja alkoi viittoa  meitä astumaan sisälle. Tunnelma oli leppoisa  nuoruuden koulukyytiä  muistuttavassa bussissa, jossa matkaoppaana toimi omiansa hopöttävä mummo. Bussimatka kesti mielestämme tuskastuttavan kauan, joten jännitimme, ehtisimmekö ajoissa asemalle, mutta lopulta tunnistimme aseman ja jäimme kyydistä kuskia ja mummoa kiitellen.

Odotellessamme asemalaiturilla Prahaan päin menevää junaa, saapui luoksemme yllätys, yllätys aasialaistaustainen mieshenkilö kysymään saapuuko Prahaan menevä juna tälle raiteelle? Hän myös näytti lippua jossa pääteasemana luki Praha. Kerroimme, että kyseistä junaa itsekin odotimme ja juna saapuisi varmasti aivan pian. Ei mennytkään kauaa kun juna todellakin saapui, mutta väärästä suuntaa. Tämä samainen henkilö ryntäsi oitis juoksujalkaa junaan vaikka huusimme hänen peräänsä wrong train! Sinne se kiipesi kiinalainen, perässään pari parasta kaveriaan. Mietimme huomaisiko hän kenties vasta Brnossa, että suunta oli väärä.  Prahaan päin puksuttava juna saapui pian paikalle ja nousimme siihen, samalla vilkuillen tuleeko vielä joku kysymään neuvoa. Ja jos tulee, niin kyllä täältä ohjeita saa, mutta toteutus jää henkilön omalle vastuulle.

Oletko sinä koskaan neuvonut ummikkona ulkomailla toisia ummikoita ja onko siitä seurannut jotain hauskoja kommelluksia?