Praha -tympeän palvelun, mutta hyvän ruuan kaupunki

Suomalaisessa ravintolakulttuurissa on ajatus, että asiakas on aina oikeassa ja häntä pitää palvella vaahto suupielestä valuen. Hänet toivotetaan tervetulleeksi jo naapurin tontilta asti ja  hymyillään niin että hampaat näkyvät. Pyydellään anteeksi kaikkea mahdollista mitä palvelutilanteessa saattaa tapahtua ja hyvitellään tuntuvasti, vaikka aihetta ei olisikaan,  muuten sähköposti tukkeutuu seuraavana päivänä asiakaspalautteista, että "tänne ei tulla enää koskaan!"

Itä- Euroopan maissa asiakaspalvelu on aivan toista. Asiakas tulee ravintolaan, etsii pöytänsä, ehkä vartin päästä tuodaan menu, siitä vartti juomat ja sitten ruoka. Ei käydä kyselemässä miltä maistuu, ei pyöritä kuin paskakärpäset pöydän ääressä. Ei jutella, ei hymyillä. Mutta ruoka on jumalaisen hyvää ja olutta tuodaan pöytään lisää ennen kuin vanha on puolillaan. Maksunajan tullessa laskua joutuu odotella ja se pyöristetään aina ylöspäin. Jos ravintolakokemuksesi oli hyvä eli tympeää mutta asiallista, muista tippi!  jos tipin osuutta ei ole loppulaskuun  jo lisätty, jätetään sitä yleensä 10% laskun loppusummasta.
Jos asiakas on miellyttänyt henkilökuntaa,  saattaa pöytään ilmestyä vielä kylmät becherovkat, aivan kuten kreikassa ouzot.

Tässä meidän suosikit, joita uskallamme kehua myös muille Prahaan suuntaaville

MLEJNICE

ja SEN pikku sisko MLEJNICE GARDEN

Tämä on meidän ehdoton suosikkiravintola, jossa käymme joka Prahan reissullamme! Mlejnicen löysimme varmaan kolmannen Prahan matkamme yhteydessä. Olin lukenut ravintolasta jostain matkablogista ja sen perusteella menimme paikkaan. Vaikka ravintola sijaitsee aivan vanhan kaupungin torin laidalla, se pitää todellakin tietää, että sinne löytää. Torilta lähtee Zelezna- niminen poikkikatu kohti uuden kaupungin puolta. Tältä kadulta poikkeaa kapea Kotzna, jonka varrella Mlejnice on. Katu näyttää siltä, et se ei johda mihinkään, mutta kyllä, meidän mielestämme se johtaa Prahan parhaimpaan ravintolaan. Tunnelmaltaan se on kuin aikamatka Tsekin maaseudulle ennen nykytekniikkaa, katosta roikkuvien vanhoja maanviljelyslaitteiden  ja työvälineiden sekä seinälle kiinnitettyjen kylttien ja esineiden ansiosta. Pienet, kuluneet pöydät kutsuvat astumaan sisään tiiviiseen maalaistunnelmaan. Pöytiä paikassa on vain parikymmentä, joten usein tämä ravintola on täysi. Meillä on ollut tuuri ja olemme lähes aina saaneet vapaan pöydän.

Jos Mlejnice on jo täyteen buukattu, on saman ravintolan kopio Mlejnice Garden, toisella puolen Vanhan kaupungin aukiota. Menu on ravintoloissa sama, mutta Mlejnice Garden on tiloiltaan suurempi ja väljempi. Se koostuu erikokoisista huoneista, joita myös koristaa vanhat maatalousesineet. Ravintolan perässä on pieni viihtyisä puutarha, jossa voi myös ruokailla. Ruoka näissä molemmissa on yksinkertaista, kauniisti esille laitettua, täynnä makuja sekä kotimaiseen hintatasoon verrattuna todella edullista!

PASTA FRESKA

Vain kiven heiton päässä vanhan kaupungin aukiosta kohti Namesti Republikyn aukiota sijaitsee aivan ihana, aito italialainen pastaravintola. Tämän ravintolan löysimme kotiläänimme "Ilkka"-lehden matkailuartikkelin perusteella. Ravintolan voi helposti ohittaa, sillä vilkkaan Celtna kadun ihmisvilinässä vaatimaton ovikyltti jää usein huomaamatta. Ravintolaan astuessa, eteen avautuu pitkä käytävänmallinen tila, jonka toisella reunalla on pieniä pyöreitä pöytiä ja koko seinänmittainen sohva. Tila on todella pieni ja saa asiakkaan epäilemään, että tässäkö tämä nyt on? Mutta ei, tämä osa on tarkoitettu kiireisille lounasasiakkaille. Toisesta päästä käytävää laskeutuu portaat alakertaan, jossa varsinainen ravintolatila sijaitsee. Matkalla alas, näet pilkahduksen keittiöön, jossa kokit veivaavat paikan päällä käsin tehtyä pastaa. Ravintolassa tunnelma on hyvin hienostunut, mutta ei liian, jotta tänne ei tavallinen reppureissaaja kelpaisi. Italialaista tunnelmaa on luomassa seinien hyllyillä olevat viinipullot, ruuan valmistusvälineet sekä ruokaohjeita pursuavat reseptikirjat. Palvelu on täällä nopeaa ja asiallista. Menu on pullollaan herkullisilta kuulostavia pasta-annoksia ja houkuttelevia italialaisia jälkiruokia. Täällä on todella vaikea valita mitä listalta ottaisi, sillä tekisi mieli maistaa kaikkea! Suosittelemme kaikille pastaa rakastaville.

JAMES DEAN

Tämä on uusin tuttavuus, jonne poikkesimme viimeisimmällä matkallamme. Olimme kyllä kävelleet kyseisen ravintolan ohi jo edellisilläkin matkoilla, mutta vasta nyt astuimme sisään. Syynä taisi olla hotellimme sijainti aivan naapurissa. Ravintola erottuu ympäristöstään kadulle parkkeeratulla vanhalla punaisella Chevrolet lava-autolla, jossa on Coca-Cola teippaukset 50-luvun malliin. Ravintolan ikkunoita koristaa sävysävyyn punaiset retromarkiisit. Oven avattuasi olet loikannut suoraa 50-luvun amerikkalaiseen ravintolaan, jonka seiniä koristavat silloisten teini-idolien James Deanin ja Marilyn Monroen kuvat. Keskellä salia on massiivinen koko seinän mittainen baaritiski ja istuinryhmät koostuvat loosimaisista pöytäryhmistä, puna-valkoisine nahkapenkkeineen. Ravintolan naistenvessa on yksi hienoimmissa missä olen matkoillani käynyt. Sielläkin oli James Dean vahvasti esillä. Täällä oli pakko ottaa "vessaselfiet" . Lista koostui tietenkin aidoista amerikkalaisista herkuista: burgereista, siivistä ja pirtelöistä. Ravintolakokemuksen kruunasi henkilökunnan 50-luvun tyyliin sopiva vaatetus ja kirsikkana kakun päällä oli, kun yksi tarjoilijattarista tarttui mikrofoniin ja lauloi mitä upeimmalla äänellä Moon Riverin ja muita 50- ja 60 luvun amerikkalaisklassikoita.

HARD ROCK CAFE

Ravintola jonka shopista ostetaan lähes joka reissulla ne pakolliset matkamuistot, oli se sitten t-paita tai pinssi. Sijainti erittäin keskeisellä paikalla, kuuluisan Astronomisen kellon naapurissa, joten varmasti et voi ohittaa jos vanhan kaupungin katuja kuljet. Prahan Hard Rock Cafe on jaettu neljään kerrokseen, jossa on neljä vilkasta baaria ja Rock Shop. Ravintolan keskipiste on mittatilaustyönä valmistettu viiden metrin mittainen kitaran muotoinen kattokruunu, jonka koristeet koostuvat 9 444 kristallikappaleesta.

Menu koostuu pääosin burgereista, joita mekin olemme muutaman kerran maistaneet ja makukokemukset ovat olleet vaihtelevia. Jos et halua ruokailla, niin ihan vain käymisen ilosta käy edes vaikkapa Mojitolla. Suhteellisen kallis ravintola, jos vertaa ympärillä oleviin kilpailijoihinsa. Täällä palvelu on kansainvälisen lipevää ja iloista. Asiakkaalta kysellään kansalaisuus ja aina joku tarjoilijoista on käynyt vähintäänkin Oulussa tai Jyväskylässä.

CUKRKÁVALIMONÁDA

Tämän ravintolan löysin myös samaisen Ilkka-lehden matkailuartikkelista. Koska eräs käyntikohteemme oli John Lennon Wall osui paikka sopivasti reitillemme, sillä se sijaitsee vain minuutin kävelyn päässä tuosta betoniseinästä, joka on jatkuvasti muuttuvilla graffitimaalauksilla omistettu Lennonin muistolle.

Ravintola on hieman piilossa vilkkaan Kaarlen sillan kupeessa. Mala Stranan puolelle saavuttuasi, laskeudu portaat alas ja kohta löydät itsesi rauhalliselta kadun pätkältä, joka johtaa rentoon ja viihtyisään Cukrkavalimonadaan. Sen valikoimassa on erilaisia salaatteja, pastaruokia, täytettyjä vohveleita ja crepeksiä sekä herkullisen näköisiä kakkuja erikoiskahvien kera.

Nove Meston JA  STARE MESTON RUOKAKOJUT

Näitä et voi, etkä saa ohittaa! Nove Meston puolella olevat makkarakojut ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana siistineet ulkonäköään. Ensimmäisillä reissuillamme kiersimme niitä kaukaa ruokamyrkytyksen pelossa, mutta pian kojut muuttuivat nykyaikaisiksi grilleiksi, joista teki jo mieli ostaa aivan huoletta annokset bratwursteja ja kyytipojaksi olutta muovimukissa.

Stare Meston puolella sen sijaan ruokakojuja on vierivieressä torin laidalla. Niistä leijailee sen verran hyvät tuoksut, että sitä menee nenänsä vietävänä ihan minne vaan.  Jokainen koju on erikoistunut omaan tuotteeseensa. Yhdessä myydään makkara/lihavartaita, toisessa pyöritellään possun potkaa, josta saa ostaa mehevät siivut oluen kera. Toisaalla tuoksuu oma suosikkini rullapulla eli Trdlo,  jota saa vaikkapa suklaaseen dipattuna ja sitten on Langos, tuo rasvassa uppopaistettu ruokalautasen kokoinen taikinalätty, jonka päälle laitetaan oman maun mukaiset täytteet, esim valkosipulia, juustoraastetta tai suklaata. Tuollaisen kun syö valkosipulitäytteellä, niin saa olla muutaman päivän ihan rauhassa toisten ihmisten läheisyydeltä.

 

Tsekin kuuluisin vientituote varmasti on olut. Olut tupia : PIVNICE, HOSPODA JA PIVOVAREJA  löytyy Prahasta jokaisesta  kadunkulmasta.  koska tsekissä olut on hyvää  ja halpaa,  halvempaa kuin  ravintolassa mineraalivesi,  niin ei ihme, että sitä kulutetaan siellä eniten maailmassa henkilöä kohden. 

Itse en ole mikään oluen ystävä, nykyään maistuu vain kaikista tummimmat oluet, joista Tsekin Krusovice on suosikkini. Vaikka itse Tsekkiläiset pitävät sitä huonoinpana, koska siitä saa kuuleman mukaan vain kaamean päänsäryn.

U ZLATEHO TYGRA

Matkalla Astronomiselta kellolta kohti Kaarlen siltaa tulee vastaan Husovan poikkikatu, jossa sijaitsee ehkä yksi Prahan kuuluisimmasta Pivnicestä; U Zlateho Tyrga, Kultainen tiikeri. Olimme jo muutaman kerran aiemmilla kerroilla yrittäneet sisälle kyseiseen oluttupaan, jossa itse Bill Clintonkin oli vieraillut, mutta tungosta on ollut aina etuporstuaan asti, joten olemme luovuttaneet. Nyt kuitenkin päätimme mennä sisälle, mahtui tai ei. Tuolloin vielä Tsekin ravintoloissa sai tupakoida, joten oven aukaistuamme vastaa puski vahva tupakan aiheuttama usva ja miehinen puheenmölinä. Oluttuvassa ei montaa naisasiakasta näkynyt, yllätys! Paikassa oli pitkiä vankkoja lankkupöytiä ja penkkejä joissa istui vierivieressä asiakkaita ja jokaisella oli edessä valtavat lasituopilliset vaahtoavaa olutta.  Jykevän baaritiskin takana hyöri rennon näköisesti miespuolisia tuopinlaskijoita ja heidän joukostaan erottautui mahtavan kokonsa puolesta kaljupäinen "isäntä",  joka tuprutteli tupakkaa suupielessään. Löysimme paikat jo lähes täydestä pöydästä, mutta koska täällä ei pahemmin hätkähdetä, että joku vieras istahtaa viereen, niin tilaa löytyi meillekin. Pian tuo isäntä saapui ottamaan juomatilauksiamme ja koska minä en pidä oluesta (vielä silloin) sanoin, etten juo. Virhe!! Isäntä poistui paikalta murahdellen ja pian hän kantoi isoja lasikolpakoita pöytään, myös minulle ja tuumasi: "Nyt juot!" No ei siinä auttanut kuin juoda.

Tsekissä pahvisilla tuopinalusilla on muukin käyttötarkoitus kuin suojella pöydän pintaa kosteilta tuopin jäljiltä. Kun olut tuopissa alkaa vähenemään, saattaa tarjoilija tuoda uuden pyytämättä, tällöin hän vetää kynällä viivan pahviseen aluseen merkiksi siitä, montako olutta olet juonut.  Tuoppeja tuodaan niin kauan, kunnes ymmärrät nostaa alusen tuoppisi päälle merkiksi, että nyt riittää. Minä nostin alusen tuoppini päälle jo ensimmäisen jälkeen, jolloin muulle seurueelle lisää tuodessaan, isäntä hivutti leikkimielisesti salaa aluseni pois ja kysyi otanko siis lisää? Mahtava mesta, huumorilla höystettyä palvelua. Suosittelemme, vaikket olutta joisikaan!

CAFE LOUVRE

Café Louvren kuuluu eittämättä  Prahan kahviloiden eliittiin. Sen ovet avattiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1902. Kahvilassa ovat viettäneet aikoinaan aikaa mm Franz Kafka ja Albert Einstein.

Ulkoisesti Cafe Louvre muistuttaa vanhaa elokuvateatteria ja olimme hieman epäröiviä, että onko tämä sittenkään oikea paikka? Isoista pariovista astuttua sisään johtaa yläkertaan massiiviset portaat. Kahvilasali on upea! Sali on pitkänomainen ja kadunpuolen seinustaa hallitsevat isot ikkunat ja niiden edessä 2-4 hengen pöydät. Toisella seinustalla on myyntitiskit jotka notkuvat mitä herkullisimman näköisiä leivoksia, kakkuja ja piirakoita. Tarjoilijoita on useita ja he ovat pukeutuneet tyylikkäisiin tummiin housuihin, valkoisiin kauluspaitoihin, tummiin liiveihin ja pitkiin, lähes nilkkoihin asti ulottuviin vitivalkoisiin esiliinoihin. Täällä palvelu on hienostunutta ja hieman jännitti, että mitä jos tässä nyt maalaisjuntti mokaa jotenkin. Emme mokanneet ja saimme tilattua herkulliset leivokset ja kupilliset kahvia. Tämä on paikka jossa hetken saattoi kuvitella olevansa aivan erissä aikakaudessa. Jos haluat matkaasi hieman nostalgiaa, niin vietä täällä pitkä kahvitauko ihania herkkuja maistellen.

Praha on oluttupien lisäksi myös herkullisten leipomokahviloiden kaupunki. Nämä Kavárnat ja Pekárnyt ovat todella edullisia ja ne suorastaan pursuavat herkkuja: makeita ja suolaisia. Niissä voit istahtaa hetkeksi paikan päälle tai ottaa mukaasi haluamasi herkku ja jatkaa kaupunkikierrostasi. Suosittelemme, että ohitat monikansalliset kahvilaketjut  ja poikkeat näihin ihaniin paikallisiin kahviloihin.

 

Joskus matkoillaa ajautuu paikkoihin, jonne ei kannattaisi ehkä mennä. Näin kävi meilläkin ihka ensimmäisellä reissulla.

Nemesis -kierrä kaukaa!

Oma nyrkkisääntömme on, jos olet epävarma ravintolan tasosta, käy ensin vessassa.  Jos vessa on siisti, jatkuu siisteys- ja puhtaustaso myös koko ravintolaan ja keittiöön. Jos hiemankaan epäilyttää, poistu paikalta kohteliaasti.

Jossain vaiheessa iltaa piti pitää vessatauko. Ensimmäinen paikka, joka tuli matkalla vastaan oli Nemesis niminen kapakka. Paikka oli pieni ja tunkkainen, tiskin takana isäntä tuprutteli tupakkia ja seurasi teeveestä tulevaa jalkapallo-ottelua. Nurkassa istui pari, jo muutaman liikaa ottaneen näköistä miesasiakasta. Hieman jännitti astua peremmälle, mutta hätä ei lukenut lakia.

Me muut istuimme baaritiskin ympärille tilataksemme jotain juotavaa, sillä aikaa kun yksi meni vessaan. Hetken silmäiltyämme tiskin taustahyllyä ja tiskin tasoa, teimme nopean yhteispäätöksen: tänne emme jää. Lasiset hyllyt olivat niin pölyiset, että niihin oli jäänyt pyöreät kuviot pullojen ja lasien pohjista. Tiskialtaassa lojui pino likaisia kuppeja ja laseja, joita baarimikko hieman huuhtaisi juoksevan veden alla ja nosti kuivumaan alassuin tiskin tasoa peittävälle reikäkuvioisen, selkeästi hometta kasvavan muovimaton päälle. Muovimaton reikiin oli baarimikko ajan mittaa tumpannut tupakkinsa, joten astioiden puhtaudesta emme enää olleet ihan vakuuttuneita.

Ryhmän neljäs jäsen saapuikin tuota pikaa vessasta ja totesi naama kalpeana kuin lakana, ettei eläissään ollut nähnyt niin isoa hämähäkkiä! Teimme nopean lähdön paikasta ja jätimme isännät jatkamaan kaikessa rauhassa jalkapallon katsomista.

Muutama vuosi myöhemmin palasimme "rikospaikalle", mutta paikka vaikutti suljetulta. Onneksi!