Hämeenlinna -kolme kohdetta yhdellä lipulla: museo militaria, vankila ja linna

"Hämeenlinnan kaupungin syntysijoilla, punatiilisen kasarmin suojissa toimii Suomen laajimpiin kuuluva sota- ja sotilashistoriallinen museo.
Museo Militaria tarjoaa monipuolista katsottavaa Suomen historiasta, sotahistoriasta, sotilaselämästä, tykistö-, pioneeri- ja viestiaselajeista sekä teknisistä laitteista kiinnostuneille. Saavuitpa yksin tai yhdessä ystävien ja perheenjäsenten kanssa, toivomme sinun viihtyvän vieraanamme."


Perinteiseksi kesäretkikohteeksi velipojan ja hänen vaimonsa kanssa, valikoitui reissu Hämeenlinnaan ja siellä kolme kohdetta yhdellä lipulla. Lipun saa kätevästi ostettua netistä tai sitten paikan päältä museokaupasta, josta voi kierroksen aloittaa. Museokaupan yhteydessä oli nimensä mukaisesti pieni kauppa, josta saattoi ostaa aiheeseen kuuluvia tavaroita. Minä ostin itselleni t-paidan, jonka etumuksessa komeilee Presidentti Kekkonen.

Täytyy kyllä tunnustaa, että henkilökohtainen innostukseni Suomen sotahistoriaan on aika laimea. Tokihan tiedän noin pääpiirteittäin kuinka homma on toiminut ja hereillä on pysytty koulun historian tunnilla, mutta silti.. Mielestäni koulussa tulisi olla pakollisena katsoa Pekka Parikan  Talvisota -elokuva sekä uusin versio  Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. Ja näitä voi katsoa useamminkin kuin kerran elämässä -ja tuleekin katsoakin!

Kierroksemme museossa jäi lähinnä ihmettelyyn kuinka sotatekniikka on kehittynyt vuosien aikana ja tietenkin isäntien suurien ja uljaiden armeijamuistojen verestäminen. Toinen ampui räkäpäitä, toinen räjäytteli hernekeittopurkkeja nuotiossa tunturin laella.




Museo jatkui kolmen kerroksen verran ja sitten jykevän portaikon kautta ulos, jossa oli näytillä järeämpää maanpuolustuskalustoa. Itse sitä vaan mietti, millaisia välineitä on kehiteltykään joilla maata voi puolustaa tai tuhota, hyvässä ja pahassa. Jos minulta kysyttäisiin, niin olisi ehdottomasti "perinteisen" hevonen ja miekka-linjalla. Saattaisi nykypäivänäkin tuo sotimisen määrä olla pienempi? Ulkona isännät lähinnä mittailivat tykkien pituuksia ja miettivät olisiko näistä vehkeistä hyötyä nykyisessä maanviljelys- ja metsänhoitohommissa?





"Vankila on Suomen suurin vankilamuseo. Viimeisten vankila-aikojen asussa olevat aidot tilat ovat ehdottomasti näkemisen arvoiset. Arkkitehti L. I. Lindqvistin suunnittelema rakennus oli valmistuessaan vuonna 1871 Suomen ensimmäinen sellivankila, ja se oli vankilakäytössä aina vuoteen 1993 saakka. Vankila on avoinna kesäkaudella ja ryhmille tilauksesta vuoden ympäri."

Linnan jykevien muurien sisäpuolella oli sekä itse linna että vankila, jonne suuntasimme seuraavaksi. Vankilakierros aloitetaan vangin kokemuksen mukaan väärästä päästä, eli aloitamme sieltä, mistä vanki loppujen lopuksi astuu ulos vapauteen, jos astuu.
Täälläkin oli ensin pieni myymälä, jossa myytiin asiaan liittyviä tavaroita. Isäntä osti itselleen t-paidan, jossa oli kalterin kuvat. Mitähän tahtoi paidalla minulle viestittää? Myynnissä oli myös kortteja, joita koristi Isontalon Antin ja Rannanjärven kuvat. Tästä velipoika intaantuikin kajauttamaan myyjättärille serenadin kuuluisista pohojalaisisännistä.  Komiasti kaikui ääni vankilan käytävillä!




Joihinkin selleihin oli jätetty merkkejä niissä asuneista, jotkut olivat tyhjillään. Tuntui jo ahdistavalta astua sisään moiseen pieneen kopperoon saatikka kuvitella, millaista niissä oli elää, jopa useita vuosia. Tällaiseen paikkaa olisi hyvä kiikuttaa kaikki yläkouluikäiset ihmistaimet ja sulkea heidät  pariksi tunniksi pohdiskelemaan mitä minä haluan tulevaisuudelta?




Kellarikerros oli se, josta vangit oikeasti aloittivat kulkunsa kohti yläkerroksia olevia sellejä. Täällä oli kerrottu vankilan historiasta ja valokuvaseinältä löytyi myös tuttuja kasvoja, jotka kertoivat oman tarinansa.





Oli sitten paikka mikä tahansa, kiinnostuksen kohteenani on kuvata ovia ja ikkunoita. Ikkunat olivat sattuneesta syystä hieman vähissä, mutta ovia täällä piisasi!
Nyt ne vain tuntuivat aika raskailta ja loputtomilta. Koin myös melkoisen yhteen sattuman edellisen päivän Lepaan Kartanon mailla tehtyyn retkeeni, sillä teksti jonka kuvittelin lukevan hautausmaan portin yllä, lukikin täällä oikeasti ja se sai jälleen uuden merkityksen.







"Hämeen linna on kokenut vuosisatojen aikana sekä loiston että rappion hetkiä. Linnan rakennushistoria on jatkunut jo noin 700 vuotta. Paksuissa muureissa voi yhä nähdä eri aikojen rakennustyylejä ja vanhoja rauniotiloja. Hämeen linna on kunnostettu vanhaan asuunsa. Vieras voi kulkea samoissa huoneissa, joissa on eletty jo keskiajalla."

Odotukset uljaan ulkokuoren suhteen olivat korkealla. Olinhan kierrellyt puolisoni kanssa linnoja tai "vanhoja kivikasoja", niin kuin hän niitä lempeästi nimittää, mm Skotlannissa, Englannissa ja Prahassa. Valitettavasti linna kuitenkin jätti minut jollain tasolla kylmän ja kolkon tunteen. En kuullut mielessäni ritareiden haarniskoiden kolinoita tai linnan neidon yksinäisiä huokauksia. Paikka muistutti valkoisiksi rapattuine seinineen enemmänkin Alvar Aallon luomusta kuin keskiaikaista linnaa. 





Jos vankilassa ei ollut ikkunoita niin täältä niitä löytyi. Niistä ulos kurkistellessa saatoinkin miettiä, millaisia linnaneitoja- tai herroja näistä oli kurkistellut ja mitä he näkivät. Eivät ainakaan parkkipaikkaa ja kerrostaloja, kuten nyt.  Ehkä opastetulla  kierroksella linnasta olisi saanut irti hurjasti paljon enemmän, mutta pitkä päivä jalkojen päällä vaati veronsa ja haahuilimme linnan itsenäisesti läpi.





Summa summarum;  kolmen kohteen kokonaisuus oli ihan mukava ja sopii kaikenikäisille. Ja jos välillä tulee nälkä tai jano, löytyy museokaupan yhteydestä ravintola, jossa voi syödä tai nauttia päiväkahvit.
Tämän reissun jälkeen onkin aika laittaa uusi mietintä myssy päähän ja alkaa suunnittelemaan ensi kesän retkeä. 
Jos sinulla on antaa hyviä vinkkejä mukavaksi päiväkohteeksi /yhden yön reissuksi, sopivan matkan päässä Etelä-Pohjanmaalta katsottuna, niin laita ideasi kommenttikenttään. Kaikki kartano yöpymisistä "kivikasojen katseluun" kiinnostaa!






Kommentit

Viikolla luetuimmat