Krakova: näe & koe - Vanhankaupungin alue

Jo kaukaa kuului hevosvaljakoiden kavioiden kopina katukivetystä vasten -tiesimme olevamme perillä! Vanhankaupungin tori vetää turisteja magneetin lailla puoleensa. Heitä oli kaikkialla, puluista ja hevosvaljakoista puhumattakaan.  Aukiolta löytyy Marian kirkko, Verkahalli ja Raatihuoneen torni, jonne tietenkin kiipesimme! Muurien ulkopuolella tutustuimme Wawelin linna-alueeseen.

Toria hallitsee Pyhä Marian kirkko, jossa on kaksi eripituista tornia. Syy löytyy historiasta: tarinan mukaan tornit rakensivat veljekset, joista vanhemman torni valmistui ensin. Lopulta hän surmasi nuoremman veljensä, ettei hänen tornistaan tulisi suurempi ja kauniimpi. Näin ollen toinen torni jäi erimittaiseksi. Tässä kirkossa emme käyneet, mutta monessa muussa kylläkin. Niistä tarinaa myöhemmin.

Torin toinen tunnusmerkki on Verkahalli, jossa turistit vaelsivat peräjälkeen kojulta kojulle hintoja  vertaillen.  Me emme matkoiltamme osta koskaan mitään matkamuistoja tai tuliaisia, muuta kuin sen yhden " täydellisen jääkaappimagneetin". Tällä kertaa se löytyi todella nopeasti. Tehtävä suoritettu parissa minuutissa! 

Suurin kiinnostuksen kohteemme oli kuitenkin Rattihuoneen torni. Ennen huipulle kiipeämistä ihastelimme ja ihmettelimme sen edustalla olevaa jättiläismaista ihmisen päätä. Selkeästi jokin taideteos se oli, mutta mikä? Ei muuta kuin Googlesta tietoa etsimään..

 "Igora Mitoraja: Eros Bendato – jota usein hellästi kutsutaan nimellä "The Head" – sijaitsee Krakovan pääaukiolla ja siitä on tullut rakastettu turistikohde. Vierailijat tulevat ihailemaan  Mitorajin kiehtovaa työtä, joka kuvaa kreikkalaista rakkauden ja halun jumalaa Erosta, jonka pää on asetettu vaakasuoraan maahan.  Siteet peittävät hänen kasvonsa, selittäen veistoksen englanninkielisen käännöksen "Eros Bound",  symboloiden jumalan vangittuja haluja."

Raatihuone kuvattuna sellaisena kun se joskus oli ollut. Nyt jäljellä vain torni.

Jotta torniin pääsisi kiipeämään, piti sinne ostaa lippu tornin sisääntuloaulasta. Sitten vain repullinen reipasta urheilumieltä ja huippua kohti! Matkalla oli erilaisia huoneita joissa esiteltiin tornin ja Krakovan historiaa. Jokaisessa huoneessa istui henkilö, opas? joka ei puhua pukahtanut. Vaikka tori vilisi turisteja, niin tänne saimme kavuta ihan kaksistaan. Hyvä niin, sillä portaikko alkoi jossain vaiheessa kaventua ja portaiden askelkorkeus oli välillä niin iso, että ilman seinässä olevaa apuketjua ei huippua näillä pätkä jaloilla olisi valloitettu. 

Huipulla kiipeämisen vaikeus palkittiin. Näkymät olivat huikeat!

Tornista laskeuduttuamme suuntasimme ulos kaupungin muurien ulkopuolelle, kohti Wawelin linnaa, jossa tarinan mukaan joskus on asunut oikea lohikäärme!  Matkallamme kohti linnaan ihastelimme porttien läheisyydessä olevaa katutaidetta. 

Wawelin kukkulalle pääsi kätevästi kävellen, samalla kauniista puistomaisemasta nauttien. Mutta tästä kohteesta lisää seuraavassa postauksessa.