Krakova: näe & koe -Wawelin kukkula

Hieman koleassa kevät säässä talsimme kohti Wawelin kukkulaa, edellämme joukko koululaisryhmiä, joita oli liikkeellä useampikin. Jo tässä vaiheessa tiesimme, että perillä olisi tiedossa ruuhkaa  ja heitimme hyvästit katedraaliin tutustumiselle. 

Ylhäällä kukkulalla meidät vastaanotti tolpan päässä joku suurmies,  muistuttu Mannerheimiä hevosineen, mutta se hän ei kuitenkaan ollut.. Veikkaan, että joku Kasimir, kuten joka toinen krakovan suurmies tuntui olevan.  Ylväs isäntä joka tapauksessa!

Portin sisäpuolella meitä tervehti hieman tutumpi suurmies; Paavi Johannes Paavali II. Hänen patsaitaan oli useita ympäri kaupunkia.

Linnapihassa tyydyimme ihastelemaan rakennuksia vain ulkoa käsin,  koska jokaiseen rakennukseen oli oli pitkät jonot. Jopa alueella oleva terassiravintola oli tupaten täynnä.  Pihan keskellä oli laaja viheralue jota hallitsi upea magnolia. Kiertelimme aluetta tutkien sen kauniita kukkaistutuksia. Pieni lepohetki yhdellä monista alueen reunoilla olevista penkeistä. Siinä olikin oiva hetki kirjoittaa muutama postikortti kotipuoleen. Alueelta kun löytyi postikonttori, niin kortit sai kätevästi matkaan samantien. 

Jatkoimme matkaa linnan muureille päin kohti Veiksel-jokea, josta olikin hienot näkymät joen vastarannalla olevalla tivolille ja sen maailmanpyörälle. Huomiomme kuitenkin sai alapuolellamme olevalle hahmolle: tulta syöksevälle lohikäärmeelle! Päätämme siis lähteä sitä kohti.

Saavuimme rannalle jossa kiven päällä nökötti uljas, tulta syöksevä Smok Wawelski- lohikäärmeenpatsas. Legendan mukaan Smok asusti linnan alapuolella olevassa luolassa ja vaati tasaiseen tahtiin eläinuhreja. Nuori Krak-niminen suutari keksi täyttää kuolleen lampaan rikillä ja antaa sen lohikäärmeen syötäväksi. Siihen loppui lohikäärmeen taru! Koko kaupunki nimettiin Krakovaksi suutarin kunniakseen. 

Patsaan edusta oli suosittu valokuvauspaikka -varsinkin niiden luokkaretkiryhmien,  joidenka jälkijunassa olimme koko päivän talsineet. Joudumme siis tovin odottelemaan, että itsekin pääsimme lohikäärmettä kuvaamaan. Laskin, että noin 10 minuutin välein lohikäärme syöksi tulta muutaman sekunnin ajan.

 

Tästä jatkoimme matkaa kohti Veiksel-joen ja Wawelin linnan välistä rantabulevardia, joka oli samalla Krakovan Walk of Fame. Monen tutun elokuvamaailman julkkiksen nimi vilahti kadun pinnassa. 

Vaikka emme perin juurin linna-aluetta tutkineetkaan, oli kohde näin pintapuolisestikin kiertäen tutustumisen arvoinen!