Pikavisiitti Tukholmaan kera Elton Johnin

Sir Elton John -jonka musiikki on kulkenut matkassani yli 30 vuotta, nähden hänet ensimmäisen kerran livenä Helsingin Olympiastadionilla koleana kesäiltana 1998. Nyt 25 vuotta myöhemmin, saan kokea tuon kaiken uudestaan tyttäreni kanssa, joka on löytänyt Eltonin musiikin reilu 5 vuotta sitten. 

Elton Johnin piti saapua  Helsinkiin keikalle kesällä 2020, keikka siirtyi koronan takia vuoteen 2022. Sitten alkoi Ukrainan sota, jonka vuoksi Hartwall Areena lopetti toimintansa ja Elton siirsi keikkansa Tukholmaan. Meillä alkoi jäätävä lippurumba: ensin piti perua Helsingin liput pois, sitten saadaan uudet liput Tukholmaan, sillä keikalle lähdettäisiin maksoi mitä maksoi! No se maksoi sen, että yhden yön ja noin 200€ konserttibudjetti, muuttui 5 päivän matkaksi, yhdistelmällä oma auto ja laiva, hotelli yöpymiset Turussa sekä Tukholmassa. Hintaa keikalle kertyi lopulta lähes 1000€ kolmelta henkilöltä... Kannattiko? TODELLAKIN KANNATTI!!! 

Hotellin varauksessa luotin jälleen kerran Booking.com. Koska minulla ei ollut mitään käsitystä koko Tukholmasta ,oli yllätys iloinen kun hotelli sijaitsi Drottninggatanin varrella. Eli pääsimme hotellinovesta suoraa ostoskadulle jonka toisessa päässä oli kuninkaanlinna. Juna/bussiasemalle oli noin 10 min kävelymatka. Täydelliset koordinaatit meidän pikalomalle. 

Vaikka itse keikka oli vasta perjantaina, oli meidän lähdettävä kotoa matkaa jo tiistaina.

Ensin ajo Turkuun, siellä yöpyminen ja aamuksi laivaan. Laiva matka meni mukavasti lounasbuffetin herkuista ja kauniista merisäästä nauttien. Illaksi hotelliin ja lähes suorilta jaloilta nukkumaan. 

Huone oli viihtyisä korkeine kattoineen, mutta tukahduttavan kuuma, sillä heinäkuun helteet hellivät ulkona, eikä huoneessa ollut kuin yksi onneton tuuletin. Ikkunaa ei voinut pitää yöllä auki, koska alakerrassa oli baareja joista kantautui huoneeseen musiikinpauhut aamun pikkutunneille asti.

Torstaipäivä pyhitettiin vanhan kaupungin tutkimiseen, toisin sanoen minä katselin kujia ja kuninkaan linnaa, isäntä ja tytär kiertelivät levykauppoja. Mutta ensin hajaannuimme turistikrääsäkauppoihin ja metsästimme "täydellisen jääkaappimagneetin". Valinta oli nopea ja helppo, ei löytynyt kuin yksi malli mikä oli oikean muotoinen ja siinä esiintyi ruotsin lippu.

Perjantaiaamuna vielä hotellihuoneessa maatessamme isäntä sai ajatuksen, josko kokeilisi että saisiko hänkin vielä lipun itselleen, häneltä kun se alunperinkin oli puuttunut, koska tuumasi, ettei Elton häneen taida kolahtaa... Ja kas vain, lippuja oli vielä myynnissä, eikä maksanut kuin 50€ katsomosta, lavan läheisyydestä. 

Minä olin jo googletellut kuinka Tele Areenalle mentäisiin metrolla, mutta lähdön lähestyessä päätimme ottaa taksin. Jälleen isäntä oli tehnyt alustavaa tutkimustyötä, ladannut Taxi Stockholm-sovelluksen ja tilasi sillä taksin meitä hotellista noutamaan. Palvelu toimi hienosti ja meno matka maksoi  250 kruunua.

Koska minä ja tyttäreni olimme odottaneet tälle keikalle menoa jo 3 vuotta, olimme myös hieman panostaneet asiaan.. Koska tytär on taitavana ompelija, oli hän ommellut meille molemmille asiaan kuuluvat takit. Habitukseen sopivat aurinkolasit oli tilattu nettikaupasta. Varsin moni keikkapaikalla vastaan kävelevä tulikin ihastelemaan tyttäreni takkia.  

Itse keikkahan oli aivan huikea! Elton John tykitti kaksi tuntisessa konsertissaan hittiä hitin perään. Kun suosikkikappaleeni "Dont let the sun go down on me" alkoi, heijastettiin lavalle kohtauksia elokuvasta Rocketman.  "Candle in the wind" oli kunnianosoitus Marilyn Monroelle. Koko areenallinen yleisöä jammasi "I still standing"- kappaleen tahtiin, yhtyivät laulukuoroon "Your songin" aikana ja viimeisenä kappaleena saimme kuulla "Goodbye yellow brick road" kappaleen, jonka aikana saimme nähdä välähdyksiä Elton Johnin upeasta urasta, joka näin ollen tulisi päätepisteeseen tämän konsertin myötä, hänen itsensä hävitessä lopuksi yläilmoihin kuin rocketman konsanaan.

Konsertin loputtua Tele Areenasta vyöryi tuhannet ihmiset hallitusti ulos, mutta sen jälkeen alkoikin kaaos. Isäntä oli jälleen tilannut taksin taxi-sovelluksen avulla, mutta että löytää oikea auto kaikkien niiden satojen autojen joukosta, jotka hitaasti ajoivat ohitsemme oli täysi mahdottomuus! Lopulta, noin puolen tunnin tuijottelun jälkeen bongasimme oikean rekisterinumeron, mutta koska emme olleet autoa ajoissa löytäneet, oli kuski buukannut jo uuden kyydin. 

Tällä välin sitkeä, intianaksentin omaava taksikuski, oli yrittänyt meitä kyytiinsä jo useaan otteeseen. Isäntä kun on kovin hintatietoinen ei suostunut lähes triplahintaa kyydistä maksamaan. Kun alkuperäinen kyyti missattiin, pääsimme yhteisymmärryksen sopivasta hinnasta ja hyppäsimme hänen matkaan.  Ruuhka oli valtava areenan ympärillä, mutta lopulta kuskimme pääsi kuin ihmeen kaupalla puikkaamaan autonsa pois jonosta ja pääsimme päätielle kohti keskustaa ja sujuvasti takaisin hotellille. Matka maksoi 500 kruunua. Huomattavasti enemmän kuin mennessä, mutta vähemmän mitä kuski meiltä ensin pyysi.

Seuraavana aamuna poistumme hotellista aamuvarhain ja suuntaamme bussilla kohti laivaterminaalia hyvästellen matkallamme Tukholman, joka ehti antaa näinkin lyhyellä reissulla itsestään ihan kivan vaikutelman. Elton Johnia jäämme kaipaamaan ikuisesti!

Oletko sinä matkustanut joskus toiseen maahan, että näkisit suosikkiartistisi?