Tertin Kartano

Elokuussa Mikkelin matkalla yöpymispaikaksi valikoitui Tertin Kartano, joka sijaitseen noin 10km päässä Mikkelin keskustasta. Tertin Kartanon upea, vaaleanpunainen  päärakennus oli kuin hattara keskellä vihreitä peltoja.

Olimme ilmoittaneet myöhäisestä saapumisestamme etukäteen. Avain huoneeseen,  joka sijaitsi rivitalon pätkässä kartanon pihapiirissä, noudettiin kartanosta, jossa ei ollut varsinaista vastaanottoa. Heti porstuasta sisälle astuessa olimmekin jo ravintolasalissa, joka oli täynnä illallisasiakkaita.  Hetki siinä meni miettiessä, mistä tai keneltä avain saataisiin. Lopulta henkilökunta havaitsi meidät. Samalla kun hoidettiin muodollisuuksia,  saimme nauttia lasilliset kartanon omaa Ruusukuohujuomaa!

                      

Huone koostui pienestä kylpyhuoneesta, makuuhuoneesta sekä terassista, jonka kaiteita pitkin rönsyili humala,  Tertin Kartanon tunnuskasvi. Terassilta aukesi näkymä puutarhaan ja peltoaukealle sekä peltojen takana pilkistävälle järvelle, joka iltahämärässä sulautui peltomaiseman jatkoksi. Vaikka huone oli kaikin puolin viihtyisä, siellä leijaili  ikävästi "märän koiran tuoksu". Huoneissa kun sai yöpyä lemmikitkin ja mitä ilmeisesti sellaisia siellä oli edellisenä yönä ollut. 

Päivä oli ollut pitkä ja mieli teki käpertyä pehmeän näköiseen vuoteeseen ja sen yleellisten pellavavuodevaatteiden  syleilyyn, mutta sitä ennen päätin kuitenkin tutkia, mitä kartanon pihapiiristä löytyisikään ja erityisesti kiinnosteli "Salainen puutarha" jonka avaimet olimme saaneet. Sinne kun tehtiin opastettuja käyntejä erillishinnasta, mutta majoittujat saivat omat avaimet puutarhan porttiin.

Kartanon pihapiiri oli todella viihtyisän näköinen. Siellä oli erilasia istuma-alueita sekä ravintola, jonka takana oli hyötypuutarha ja sen takana oli vielä pieni puoti, jossa myytiin erilasia pellavaisia kesävaatteita. Matkamuistopuoti oli rakennettu vanhaan hevostalliin ja nyt siellä oli myynnissä kaikenlaista kivaa. Sieltä lähti kotiin tuomiseksi Tertin ruusuista tehty huonetuoksu ja suihkutuotteita. 

Salainen puutarha oli rakennettu vanhan kivinavetan raunioiden sisälle. Raunioita peittivät humalat, salkoruusut ja kultapallot sekä lukematon määrä kukkia ja kasveja joita en edes tunnistanut. Sama kasvien paljous jatkui sisällä puutarhassa. Sieltä täältä pilkisti patsaita kukkien seasta sekä  eräälle seinällä oli kuva Leonardo da Vincin Vitruviuksen mies. Keskellä aluetta oli söpö puutarhavaja vieraskirjoineen sekä alue, jossa saattoi vannoa vaikka rakkauden valat lähimmäisten läsnä ollessa.

Puutarhassa vallitsi mystinen rauha. Kaunis paikka, jonne tulin käymään vielä uudemman kerran seuraavanakin päivänä. 

Matkalla puutarhalta takaisin päin, kiersin kartanon takaa ihastellen sen kaunista humalan peittämää terassia. Kävelin tammien varjostamaa hiekkatietä pitkin, saapuen lopulta järvelle, joka oli täydellinen paikka värkkäilyyn.  Rannassa oli vene, joka suorastaan kutsui soutelemaan, mutta päätin skipata houkutuksen ja palasin takaisin huoneeseen muiden pariin. Tämän happirikkaa kävelyretken jälkeen olikin hyvä mennä nukkumaan ja odottelemaan aamupalaa.

Aamupala tarjoiltiin päärakennuksessa. Pöytä notkui herkkuja, juustoja, kalaa, yrttimunakasta, marjasmoothieta, kakkuja ja kartanon kuuluisaa yön yli haudutettu kermaista ohrapuuroa, joka oli taivaallisen hyvää! Ripauksen luxusta aamiaiselle toi Ruusukuohu, jota saimme jo tullessamme maistaa.

Paikan sai valita mistä tahansa eritavoin sisustetusta huoneista, mutta me menimme viihtyisälle terassille, jonne aamuauringon lämpö oli jo sopivasti ehtinyt. Siinä vierähti hetki jos toinenkin hitaan aamiaisen merkeissä ja saapuipa paikalle talon emäntäkin vaihtamaan kuulumisia ja kertomaan talon historiasta. 

Valitettavasti tämäkin mukava kesäretki läheni loppuaan ja kotimatka oli vääjäämätön. Kiertelimme vielä aluetta ja minä arvuuttelin ostaisinko kotiin vietäväksi Tertin ruusun juurakoita, niitä kun oli myytävänä muutama kappale. Ruusu oli kyllä kaunis ja tuoksu huumaava, mutta juurakko jäi silti hankkimatta. Ehkäpä seuraavalla kerralla!