Ikuinen Rooma

En ehkä ole mitään matkaa odottanut tai suunnitellut näin pitkään,  kuin Roomaan pääsyä- riittäkö 10 vuotta!? Todeksi se tuli vasta, kun lentokoneen pyörät osuivat  Fiumicinon lentokenttään ja ensimmäiset Buongiornot kuuluivat.

Otin siis kaiken ilon irti aikataulutuksesta ja suunnittelusta, jossa huippuapuna toimi Mirka Katariinan blogi.  Maaliskuussa 24 varasin hotellin Booking kautta. Lumoutuneena katselin telkkarista ohjelmaa, jossa kerrottiin kuinka Vatikaani valmistautuu Pääsiäisen viettoon. Itsestäänselvyys oli, että Pääsiäisenä emme Roomaan pyri, vaan ulkopuolella juhlasesongin.

Joten hotellin varasin maaliskuun loppuun 25 ajatellen, että silloin on "hiljaista".  Yllättävän nopeasti löysin meidän budjetilla sopivan majoituksen, mukavan oloiselta Aventinus kukkulalta, läheltä Colosseumia. Hotellin valintaan vaikutti tietenkin edullinen hinta, mutta myös hyvät arvostelut kanssa matkustajilta sekä hienot kuvat.  Nyt vain piti toivoa, että kuvat vastaisivat todellisuutta. 

Jossain vaiheessa joulukuuta havahduin uutisiin, jossa kerrottiin, että Roomassa vuosi 2025 on riemuvuosi ja sinne odotetaan turisteja enemmän kuin koskaan!!

"Rooma valmistautuu juhlistamaan yhtä katolisen maailman merkittävimmistä tapahtumista: riemuvuotta eli jubileumia 2025.  Katolisen kirkon juhlavuoden vuoksi Roomaan odotetaan jopa 33 miljoonaa turistia/ pyhiinvaeltajaa vuoden aikana. Roomassa käy nyt 15 – 20 miljoonaa turistia vuodessa eli turistien määrä jo ennestään ruuhkaisessa Roomassa lähes tuplaantuu!"
Näin asiasta kerrottiin Näkymiä vihreältä kukkulalta- blogissa.

Lievä ahdistus iski! Pursuaako Rooma turisteista ja tuleeko hiki ja hermot menee?! Mutta ei, toisin kävi. Siellähän mahtui vallanmainiosti liikkumaan eikä ahdistanut yhtään. Ja kaiken A & 0 oli se, että olin ostanut nähtävyyksiin liput etukäteen ja näin ollen lähestulkoon ilman jonotusta pääsimme kaikkialle.

Herkeämättä aloin myös muutama viikkoa aiemmin seurata livekameran kuvaa millainen sää Roomassa olisi. Kuvista ei kovin kummoisesti sitä pystynyt arvioimaan, sillä saman aikaisesti osa ihmisistä pukeutui talvikelin mukaisesti ja osa oli hellevaatteet päällä.

Seuraavaksi korviini kantautui uutinen Paavin huonosta kunnosta. Paita hampaissa seurasin tilannetta, missä kunnossa isäntä on?  Jos hän kuolee juuri matkamme kynnyksellä, sulkeutuu Rooma suruun. Paavi sinnitteli hengissä lomamme yli. Valitettava suru-uutinen saavutti meidät vasta Pääsiäisenä.

COLOSSEUM JA FORUM ROMANUM

Ensimmäisenä käyntikohteenamme oli Colosseum, joka sijaitsi hotellistamme noin 10min kävelymatkan päässä. Colosseumille liput sai ostettua reilun kuukausi etukäteen virallisilta sivuilta 18€/hlö. Tämä oli peruslipunhinta ilman opastusta. Saavuimme paikalle klo12.00 ja ihmispaljoudesta huolimatta, pääsimme erittäin sujuvasti sisälle lipun -ja turvatarkastuksien läpi. Missään vaiheessa ihmisten määrä ei ahdistanut ja paikkaa sai katsella aivan rauhassa, omaan tahtiin. Millään laatusanoilla ei pysty kuvaamaa tätä ihmetyksen rakennelmaa! Eikä pienet aivot pysty käsittämään mitä kaikkea nämä kiviseinät ovat ajansaatossa nähneet ja kokeneet. Tämä lause sopii kyllä ihan jokaiseen kohteeseen Roomassa.  Tämä pitää ehdottomasti itse kokea!

Kun kierros oli tehty, siirryimme samalla lipulla jonottamaan Forum Romanumille. Sinne näytti aluksi olevan ikuisuuden pitkä jono, mutta ehkä vartissa olimme selättäneet senkin,  jälleen lippu-ja turvatarkastuksen kautta.

Tässä vaiheessa pitää mainita sitkeistä kaupustelijoista, joita piisasi joka nurkalle ja jonojen varsille. Miesoletukset myivät mitä milloinkin tilanteeseen sopivaa; vesipulloista sateenvarjoihin, aina varavitalähteeseen asti.

Perillä meitä odotti joukko antiikin aikaisten rakennuksien raunioita ja tässä kohtaa olisi ollut hyvä tehdä läksynsä etukäteen ja hieman tutustua alueeseen. Niin valtava se oli! Jokaisen kohteen edessä oli kyltti, josta pienellä vaivalla sai tiedon, mikä kyseinen rakennus oli ollut.

Kiertelimme ja jälleen ihmettelimme suut ammollaan tätä kaikkea. Seurasimme myös sivusta, kuinka paikkoja entisöitiin uuteen loistoon hammasharjaa ja pinsettejä apuna käyttäen.

VATIKAANIN MUSEO JA PIETARIN KIRKKO

Seuraavan päivän käyntikohde oli Vatikaani, sen hulppea taidemuseo sekä Pietarin kirkko.

Liput Vatikaanin museoon ostin 3kk etukäteen Get your guide sivuilta 32€/hlö. Saavuimme paikalle vajaa tunti etuajassa omasta ajastamme. Aluksi  valtava jono säikäytti, mutta meidät ohjattiin lipun jo ostaneiden jonoon, joten pääsimme kävelemään suoraan ensimmäiselle tarkastuspisteelle. Koska olimme etuajassa, meidän ohjattiin  jonosta sivuun ja pyydettiin saapumaan paikalle lähempänä klo 11.00, joka oli sisäänpääsyaikamme. Tässä vaiheessa olikin hyvä hetki käydä kahvilla. Palasimme jonoon takaisin 10.50 ja meidät ohjattiin oikeaan ryhmään , jonka sisälle pääsy oli klo 11.00. Ryhmäjaot olivat puolentunnin välein. Koko jono ohjattiin kerralla lippu- ja turvatarkastuksen kautta sisälle. Nopeaa ja sujuvaa toimintaa!

Itse museo oli valtava, seitsemän kilometrin verran käytävää ja nähtävää! Taidetta oli mielettömät määrät kuten myös muita turisteja ja meteliä pitäviä koululaisryhmiä. Osassa huoneita sai aivan rauhassa katsella ja ihastella, toisinaan huoneet olivat täpötäynnä ihmisiä ja ainut keino päästä eteenpäin, oli kulkea massan mukana. 

Jokaisen huoneen jälkeen oli opasteet, mitä seuraavaksi tulisi ja kaikki tiet johtivat tietenkin Sikstuksen kappeliin. Kappeli tuli yks kaks yllättäen ja se oli huomattavasti pienempi mitä olin kuvitellut ja tietenkin täynnä ihmisiä jotka pölöttivät kovaan ääneen. Olin lukenut, että kappelissa tulisi käyttäytyä hiljaa ja asiallisesti eikä saisi kuvat. Toisin kuitenkin oli. Ihmiset juttelivat ja sivulla istuvat ottivat puhelimillaan kuvia, vartioiden tarkkailun välttäessä. Meidät ohjattiin hyvin nopeasti ulos kappelista, joten ehdin ihailla Michelangelon Aatamin luomista ehkä muutaman kiitävän sekunnin. Sitten olimmekin jo taas tutussa jonomuodostelmassa ihmismassan kuljetettavana. Lopulta päädyimme niille kuuluisille kierreportaille, jota kautta pullahdimme ulos museosta - yhtä nopeasti kuin sinne olimme menneet.

Poistuimme museon piha-alueelta seuraten Vatikaanin muurin reunustaa kohti Pietarin kirkkoa. Ennen aukiota oli jälleen turvatarkastus, joka sujui lähestulkoon läpi kävellen ja tuota pikaa olimmekin sisällä itse kirkossa. Jos jossain paikassa tunsi itsensä pieneksi, niin täällä se tunne tuli hyvin kongreettisesti koettua. Kirkon katto kohosi todellakin taivaisiin ja kaikki oli valtavan suurta ja koristeellista. Vaikka ihmisiä oli valtava määrä, katosivat he kirkon suuruuteen, kuin Keskisen kyläkauppaan konsanaan.

Vaeltelimme kirkossa päämärättömästi suut auki ja ihastelimme kaikkea näkemäämme -tai minä tein niin. Siippa otti jo aikalisää kaikkeen, nojailemalla kirkon seinään. Koska olimme tulleen sisälle kirkkoon, siitä vaan keskimmäisestä ovesta, huomasin että Michelangelon kuuluisa Pieta veistos jäi kirkon oikealle seinustalle. Jos sen halusi nähdä, oli helpoin tapa kulkea kirkosta ulos ja mennä seuraavasta ovesta sisälle. Tässä vaiheessa oli kotiläksyt jälleen jäänyt tekemättä ja kuljin sisälle kuuluisasta Pyhästä ovesta,  joka aukaistaan ainoastaan Riemuvuosina eli 25 vuoden välein!

Meillä oli liput kirkon kupoliin klo15.00. Liput olin ostanut kirkon virallisilta sivuilta  3kk aikaisemmin, hintaa 22€/hlö. Alkumatka hissillä, ohittaen 320 porrasta, mutta loput 230 pitäisi kiivetä. Siinä kierrellessäni kirkkoa, huomasin, että hissillä ei ollut yhtään jonoa, joten ryykäsimme isännän kanssa paikalle reilu puolituntia ennemmin omaa aikaa. Pääsimme sukkana sisälle ja kohti korkeuksia.

Maisemat ensimmäisellä tasanteella olivat huikeat!

Oli absurdia kävellä Pietarin kirkon kattorakennelmien päällä, ostaa kahvit, saatika käydä vessassa!!

Siirryimme sisälle kupoliin aloittaen kiipeämisen kohti korkeinta tasannetta. Sitä ennen pysähdyimme vielä kerran, kurkistamaan miltä kirkko näytti sisältä, ylhäältäpäin katsottuna. Sisäosaa kiersi kehä, josta pystyi tarkastelemaan seinäkuvia käsin koskettaen.

Kiivetessä ylös, tutuiksi  tulivat kaikki mahdolliset porraselementit; puu, betoni, kivi, rauta. Leveää, kapeaa, ahdasta, tilavaa, suoraa, kaarevaa ja loppurutistuksena kierreportaat apuköyttä käyttäen. Ei varmastikaan mikään helppo nakki henkilölle, jota vähänkin ahistaa ahtaat, saatika korkeat paikat!

Mutta kaikki se, mikä perillä odotti, oli kiipeämisen arvoista! Alla lepäsi ikoninen postikorttimaisema Pietarin kirkon sisäpihasta ja horisontissa siinti eeppinen Rooma. Kun hengitys oli viimein tasaantunut, kiersimme kaikessa rauhassa ulkokehää, välillä sivummalle istahtaen. Tuuli humisi korvissa ja kanssa kiivenneiden kasvoilta saattoi lukea erilaisia tunteita: toiset olivat innoissaan näkemästä, toiset liikkuivat kalman kalpeina seinän vierustaa pitkien, tuskin vilkaisten maisemien suuntaan. Minä nautin! Tästä hetkestä oli haaveillut niiiin kauan ja nyt se oli totta!

Alaspäin laskeuduttiin toisia portaita pitkin, joten vastaantulevaa liikennettä ei ollut. Kiertely kattotasanteella ja loppumatka hissillä. Jälleen me kaksi, ei ruuhkaa. Katselimme kirkkoa vielä kerran sisältäpäin ja lopuksi siirryimme ulos. Oi, tänne tahdon palata vielä joskus uudestaan!!

Pihalla seurasimme hetken Sveitsiläiskaartin toimintaa. Tiesitkö, että Paavin henkivartijaksi ei kelpaa ihan kuka tahansa jannu? Hänen pitää olla mm  katolilainen, miespuolinen Sveitsin kansalainen, suorittanut asepalveluksen Sveitsin armeijassa,  terve ja hyväkuntoinen sekä fyysisesti että psyykkisesti, hyvämaineinen, naimaton, sitoutunut selibaattiin 25-vuotiaaksi!

Lopuksi haluan esitellä ihastuttavan majapaikkamme: HOTELLI AVENTINO

Hotelli Aventino sijaitsi nimensä mukaisesti Aventinus kukkulalla , muutaman kilometrin päässä Rooman  keskustasta . Olimme varanneet perusvarustetun 2hlö huoneen, mutta vastaanotossa meitä odotti todellinen myyntitykki, joka lopulta sai meille myytyä parvekkeellisen huoneen lisähintaa +50€. Tästähän tehtiin tiukkaa hintaneuvottelua, sillä alkuperäinen hinta oli 50€/yö! Kiivaiden neuvotteluiden tuoksinassa, meille tarjottiin tervetuliaisjuomat ja palvelu oli todella ystävällistä ja leppoisaa.

Meidät saatettiin toisessa kerroksessa olevaan huoneeseemme ja se täytti kyllä kaikki odotukset! Huone oli tilava, valoisa ja siinä oli suuri, kaksi tasoinen parveke. Huoneesta todellakin kannatti maksaa hieman extraa, sillä Roomassa pitää yöpyä tyylikkäästi, kun tänne vihdoinkin oltiin päästy!

Aamupala tarjoiltiin ykköskerroksesta, josta oli käynti myös puutarhaan. Meidän aikana sää ei vielä suosinut ulkona ruokailua aamutuimaan, mutta kesällä aamiainen puutarhassa olisi varmasti hieno aloitus päivälle. Aamiainen koostui leikkeleistä, vihanneksista, muroista  ja pienistä makeista suupaloista. Kahvi tuotiin pöytää kupissa, mutta me pyysimme heti ensimmäisenä aamuna kahvimme mustana, pienestä kannusta tarjoiltuna. Salaa seurasimme kun vieruspöydässä ryystettiin yksi kupillinen cappuccinoa koko aamiaisen ajan, kun taasen meidän pieni pöytä täyttyi lopulta 6 pienestä kahvi kannusta ja parista samalaisesta maitokannusta. Tämä toistui joka aamu..

Täytyy kyllä sanoa, että hotellissa oli kaikki kohdillaan; palvelua oli hyvää, aamiainen sopivan kattava, huone todella kaunis ja toimiva. Parasta oli kuitenkin hotellin sijainti; tarpeeksi lähellä kaikkea nähtävää, mutta tarpeeksi kaukana kaikesta kaupungin hälinästä. Oli ihanaa herätä mustarastaan lauluun ja käydä aamuisin pienellä kävelykierroksella katselle hiljaisia kujia, kirkkoja ja puutarhoja ilman muita turisteja.

Hotellista parin sadan metrin päässä sijaitsi legendaarinen Maltan Ritarikunnan päämajanportti ja sen pronssinen avaimenreikä, josta näkyi upea maisema Pietarin kirkkoon. Päivisin reiästä tiirailijoita oli jonoksi asti, aamuisin siitä sai kurkistella kaikessa rauhassa ypöyksin!