Punkaharju - ruumiin ja vähän silmänruokaakin

Punkaharju itsessään ei varmasti paljoa esittelyä kaipaa. Jo peruskoulun maantiedontunnilla päntättiin tietoa jääkauden muodostamasta harjusta ja takaraivoon jäi kuva upeista vesistöistä, jonka keskellä kulki taianomainen harjutie.

Nyt kun tämä maisema on piirtynyt elävinä kuvina verkkokalvoille ja olen itse saanut kokea tuon ihastuttavan harjureitin sekä saanut uida lomallani noissa kirkkaissa vesissä -niin paljon että evät alkavat näkyä kyljistä, niin voi rehellisesti sanoa, että jokaisen kotimaataan rakastavan tulisi kokea tämä kesäinen idyllinen matkakohde!







Tällä lomalla emme kiitäneet lenkkarit jalassa kaikkia mahdollisia luontopolkuja, vaikka niitä täällä olikin tarjolla yllin kyllin. Lähinnä keskityimme nauttimaan hyvistä kahvipaikoista ja käymään kohteissa, mikä milloinkin tuli vastaan.

Saisiko olla munkkirinkilää vai jättikorvapuustia?

Cafe Rantakivi

Retretin aseman läheisyydessä, Puruveden rannalla on ihastuttaa rantakahvila tai ehkä sana kahvila kuulostaa liian laimealta kuvaamaan tätä paikkaa kun sisällä tulvii herkulliset ruuan tuoksut ja terassilla istuville asiakkaille kannetaan upean näköisiä ruoka-annoksia. Kassan takana sinua tervehti lupsakkaalla savolaisella tyylillä paikan omistaja Pasi, joka heti alkaa juttelemaan kanssasi, kuin olisit tuntenut hänet aina. 
Koska meillä kahvihammasta kolotti päädyimme ostamaan kahvin kyytipojaksi itse paistetut munkkirinkilät. Kahvi kaadettiin kuppiin, jonka sai valita monenkirjavasta kuppikokoelmasta -hauskaa!
Ja parhaimmalle päiväkahvit maistuvat tietenkin rantaterassilla Puruveden maisemia katsellen.








Wanha koulu sijaitsee valtatie 14 varressa 8km Punkaharjun keskustasta Savonlinnaan päin. Koulun pihamiljöö on kaunis, huoliteltu  ja ulkorakennuksen päädyssä on aitaus, jossa kotkottaa joukko kanoja.




Sisällä odottaa aivan upeasti saneeratut tilat.  Talo pursuaa kauniita yksityiskohtia, joita kameralla on vaikea tallentaa. Jopa  wc-tila on niin kaunis, että todellakin tekisi mieli jäädä istumaan nurkassa olevalle tuolille pidemmäksi aikaa. Kiinteistössä on Muotikuu niminen putiikki, joka myy ihastuttavia maalaisromattisia-asuja. Teen pikaisen kierroksen, etten vaan jäisi hipelöimään noita ihania vaatteita. 












Seuraavasta salista avautuu kahvila, johon tulvii valoa isoista ikkunoista ja pariovesta joka vie suurelle terassille. Salin päädyssä on kahvilan tiski, jonka takana häärii kolme komeaa nuorta miestä valko-mustissa tarjoilijan asuissa, kuin Prahan Cafe Louvressa ikään. Heistä hersyy aito iloisuus, joka tarttuu herkästi asiakkaisiinkin.  Ostamme kahvit ja jättisuuren korvapuustin. Koko tila henkii jotain mystistä vanhanajan tunnelmaa -olen myyty!




Vai otettaisiinko lasillinen ihanalle illalle?


Heinäkuisen kesäillan ollessa kauneimmillaan, kävelimme majapaikastamme Tuunaansalmen sillan yli, Topeliuksen polkua pitkin kohti Hotelli Punkaharjua. Maisemat olivat todellakin kuin suoraa kansakoulun oppikirjasta. Mutkitteleva vanha hiekka tie, jylhät harjumaisemat, joita korostavat korkeat suoraa taivasta kurottautuvat männyt ja ylhäällä harjun päällä sinua tervehti kauniin herkkänä ensin vaaleanpunainen Keisarinna huvila ja heti sen perään itse Hotelli Punkaharju. 




Noita Hotelli Punkaharjun ikivanhoja kiviportaita kiivetessä "sisäinen romantikkoni" sai vallan ja jäin miettimään, ketkä kaikki arvovaltaiset vieraat ovat portaita ajan saatossa nousseet ja ihastelleet ylhäältä avautuvia näkymiä. Nyt nousu tuntui raskaalta ja aavistuksen hikiseltä, kun alkuillan aurinko porotti suoraa selkään. Onneksi ylhäällä hotellissa tiesimme saavamme helpotusta kuumuuteen.







Teimme kierroksen hotellin ympäri ihastellen sen kaunista arkkitehtuuria ja pihan yksityiskohtia. Sisällä meidät toivotettiin iloisesti tervetulleiksi! Katselimme varovasti sisätiloja, sillä emme halunneet häiritä turhalla haahuilullamme henkilökuntaa ja hotellin asiakkaita. Tilasimme tuloaulan tiskiltä kylmät juomat  ja menimme ulos terassille nauttimaan tästä hetkestä.







Pian viereiseen pöytää saapui parskunta, joka osoittautui jollain tavoin hotellin henkilökunnaksi, sillä tuskin asiakkaat alkaisivat "siviileissä" siivoamaan astioita pöydistä.  Aloimme spontaanisti juttelemaan heidän kanssaan ja kohta meillä olikin aikamoinen tietopaketti itse hotellista kuin sen lähiympäristön nähtävyyksistä. Heiltä saimme mm vinkin käydä katsomassa Wanhaa koulua -kiitos siitä!



Kommentit

Viikolla luetuimmat