Louhisaaren kartano

Kauniina heinäkuisena päivänä, piipahdimme Turun matkallamme Louhisaaren kartanoon, joka sijaitsee reilun 30km päässä, Askaisten kunnassa. 

Itselläni kartanosta ei muuta tietoa ollut kuin se, mitä olin erilaisista matkablogeista lukenut ja kuvia ihaillut sekä tietoisuus siitä, että itse Marsalkka Mannerheim oli siellä aikoinaan syntynyt siniseen kammariin ja ensiaskeleensa kartanon mailla ottanut.

Auto jätettiin hieman kauemmas, upean kukkaniityn reunustammalle parkkipaikalle, jonka vieressä oli myös asiakkaista täyteen ahdettu kahvilla. Itse kartano seisoi uljaana komeiden koivujen reunustaman hiekkatien päässä. Täydellisen kartanoromantiikan ilmestys!

Vaikka ulkona oli helteisen kuumaa ja ilma enteili ukkosta, oli sisällä kartanon jykevien kiviseinien sisällä ihanan vilpoista. Ensimmäisessä kerroksessa oli museokauppa, josta toiveikkaana etsin Mannerheimin kuvalla olevaa t-paitaa, mutta turhaa, sellaista ei ollut tarjolla. Olisin saanut kivan jatkon Hämeenlinnan Museokaupasta ostamalleni Kekkos t-paidalle.

Nousimme jykeviä kiviportaita aina ylemmäs seuraaviin kerroksiin, jossa saimme ihastella erilaisia huoneita. Kartano oli yllättävän hiljainen ja saimme kierrellä huoneista toisiin kaikessa rauhassa. Jokaisessa kerroksessa oli ilmeisesti oppaaksi kutsuttava henkilö, mutta liekö pitkä kesäsesonki jo uuvuttanut, sillä hyvin hiljaisina huoneissa seisoskelivat. Vain yhdessä kerroksessa miespuolinen opas otti meidät ilolla vastaan ja kertoili talosta ja sen historiasta. Erittäin virkistävä kokemus -ropsit hänelle!

Vaikka kartanoon meno taisi olla vain minun must to see-listalla ja autossa kuskinpaikalta sekä takapenkiltä kuului pienoista "onko pakko"-kommenttia, niin loppupeleissä juniori taisi olla eniten innoissaan kokonaisuudesta.  Hän kun on hyvin hitaasti lämpiävä, mutta myöhemmin muistelee "äidin pakotettuja matkakohteita" erityysellä lämmöllä. Niin kävi tässäkin tapauksessa ja hiukan harmitellen tiukkaa aikatauluamme etiäpäin menosta, jouduimme jättämään jäähyväiset kartanolle, mutta pyhästi lupasimme tulla joskus uudestaan  -ajan kanssa.

Ulkona meitä vastassa oli todella painostava helle, eikä aikaakaan, kun taivas peittyi tummiin pilviin ja hetkeä myöhemmin ne repeytyivät totaaliseen rankkasateeseen.  Oli aikamme tullut siirtyä etiäpäin..