Tuurilla, ei taidolla pitkin Roomaa

On se kumma, kun kohteeseen saavutaan, unohtuvat kartat hotellihuoneen yöpöydälle ja googlemapsi lopettaa toimintansa, kun lähdet kaupunkia tutkimaan. Siinä sitten ulkomuistista suunnistetaan "vähän sinnepäin" ja "oliko se tuollapäin" -ohjeilla. Tämä onkin yksi niistä meidän matkojen lisämausteista, kun testataan hermoja ja suuntavaistoa "ei mitään hajuakaan"-paikasta!

Edellisessä postauksessa kerroinkin hotellistamme, joka sijaitsi Aventinus kukkulalla. Kävelyetäisyyden päässä upeasta Appelsiinipuutarhasta eli Savellon puistosta ja sen huikeasta näkymästä kohti Rooman keskustaa ja Vatikaania. Näissä maisemissa tein joka aamun pienen kävelylenkin ja nautin keväisestä Roomasta. Isännän vielä jäädessä nukkumaan tai sulattelemaan aamupalaa.

Maaliskuussa puutarhan näköalatasanne oli aidattu remontin vuoksi, eikä näkymää päässyt kunnolla ihailemaan, mutta kävelyretkelläni astuin sattumalta San Anselmon kirkon avoimesta ovesta sisälle ja koska utelias luonne on, kävelin suoraa ulos takana olevasta ovesta, joka oli niin ikään auki.  Se johti kirkon puutarhaan. Ja mitkä maisemat siellä olivatkaan!  Hetkeä voi kuvailla täydelliseksi "Rooma kokemukseksi", koska aamutuimaan ei paikalla ollut ketään muuta kuin minä, nouseva aurinko, pari pulua ja upea näkymä!

Yksikseen sai katsella myös oli Santa Sabinan luostaria sekä tiirailla niin kauan kuin halusi, Maltan Ritarikunnan puutarhanoven reiästä vain musta kissa seurana.  Jostain luin, että Roomassa suorastaan vilisee kissoja. Minä näin tämä yhden, koko viiden päivän reissulla!

Yhtenä aamuna, aukiolle oli ajettu pikku Fiatteja ja paikalla oli tv-kuvausryhmä. Hiippailin autojen takana, etten vain näy missään paikallisuutisissa, kun autoasiantuntijaa haastateltiin. Arvoitukseksi jäi, onnistuinko..

Poikkesin myös kukkulalta alas johtavalle, korkeiden muurien reunustamalle  Clivo di Rocca Savellan kujalle, joka johti kohti Santa Maria  Cosmedin kirkkoa ja sen porttikäytävällä sijaitsevaa Bocca della Veritan patsasta. Täällä sijaitsi myös bussipysäkki, jolle tulisimme aamupalan jälkeen. Mutta ensin poikkeaisimme tunkemaan kätemme kuuluisan Totuuden suun suuhun. 

Saavuttuamme  paikalle, jonoa oli jo muodostunut jonkin verran. Patsaan edessä oli lipas johon sai pudottaa vapaaehtoisen maksun. Tästä hyvästä paikalla ollut "opas" otti meistä kuvan patsaan äärellä. Kuvan sai ottaa, vaikkei mitään maksanutkaan, mutta kyllä aina muutaman roposen yhteiseen hyvään kannattaa laittaa.

Bussipysäkillä käytännössä arvoimme tutun paikannimen aikataulukylteistä, olettaen että keskustaan päin ollaan menossa. Tarkempi määränpää oli Pantheon.  Bussiliput olimme ostaneet valmiiksi edellispäivän Vatikaanin  retkellä, joten sopivan bussin saavuttua kyytiin vaan! Eikös ne kaikki tiet vieneet Roomaan? Paikallisliikenteen lippu 1,50€/100min, 7€/ 24h

Pantheon löytyi yllättävän kivuttomasti. Olin lukenut, että viime vuosiin asti kirkko oli ilmainen nähtävyys, mutta nyt sinne oli 5€ pääsymaksu. Jonot olivat valtavat,  ainakin ne kolme, joissa ihmiset jonottivat ostamaan lippua lippuautomaatista. Me kävelimme siihen ainoaa lyhyeen, joka johti suoraa kirkon sisälle, sillä siellä oli myös lipunmyyntipiste, josta sai lipun ostaa suoraa myyjältä. Näin ollen jonotus keski ehkä 5min, kun automaattijonot eivät liikkuneet koko aikana mihinkään.

Pantheonin jälkeen suunnistimme kohti Santa Minervan kirkkoa, joka oli heti edellisen takana. Kirkossa oli harrastunnelma ja sen sisäkatto hehkuin sinisenä, kuin taivas konsanaan.  

Tuurilla, ei taidolla- suunnistus jatkui tämän jälkeen kohti syvemmälle keskustaa, turistivirran mukana, toivoen että osuisimme edes lähelle joko Trevin suihkulähdettä tai Espanjalaisia portaita. Ihmismassan tiivistyessä ja kujien kaventuessa, arvasimme saapuvamme jommalle kummalle kohteelle ja niin vain pullahdimme varjoisalle aukiolle, jossa komea Trevin suihkulähde oli. Aukiolla kaikui vähän väliä kimeä pillin ääni, joka lähti järjestyksenvalvojista, jotka ohjasivat liian kauan paikallaan olevia turisteja liikkumaan eteen päin. Suihkulähteelle ei saanut jäädä norkoilemaan ja ottamaan kuvia liian kauaksi aikaa. Vaikka jono alas suihkulähteen reunustalle oli pitkä, liikkui se ripeään tahtiin, joten päätimme mennä jonon jatkoksi, samalla tilannetta seuraten. Totesimme, että jos menisi suihkulähteen oikeaan reunaan, saisi olla aivan rauhassa eikä kukaan tulisi häätämään pois, toisin kuin portaille ja lähteen eteen jääviä kehoitettiin koko ajan pillinvislauksella liikkumaan eteenpäin. Kuvat otettiin, kolikot heitettiin altaaseen ja jatkoimme matkaamme eteenpäin..

Treviltä suunnistimme vielä päivän viimeiselle "must see" -kohteelle, Espanjalaisille portaille. Sitä ennen poikkesimme ruokailemaan "jossain täällä päin" olevalle Hard Rock Cafelle. Ravintolaan päästyämme, siellä olikin sopivasti lounasajan happy hour menossa, joten vietimme kunnon tovin syöden ja juoden. Vatsat piukeana suunnistus jatkui ja saavuimme  lopulta Espanjalaisten portaiden yläpäähän, iltapäivän auringon luoden pitkiä varjoja portaikkoon.

Vaikka näitä portaita olin odottanut näkeväni jo ala-asteiästä asti, olivat ne ehkä pienoinen pettymys. Kaikki se kukkien koristeellisuus ja alatasanteen suihkulähteen solina puuttui, joka jokaisesta kuvakortista välittyy. Tälle oli tietenkin luonnollinen selitys,  koska elettiin vasta maaliskuun loppua. Ajankohdasta johtuen, yleisestikin ottaen, suurin osa Rooman suihkulähteistä oli vielä talviteloilla ja kukkaistutukset puuttuivat. 

Portailta lähdimme etsimään bussipysäkkiä, jossa olisi lähtöpaikkamme tai jonkun muun tutun paikan nimi. Yllättävän nopeasti tuli sisäistettyä bussiliikenne, mihin suuntaan piti suhata, jos halusi paikkaan X.

Matkalla hotellille, nappasimme mukaamme herkullista pitsanpalaa pikkuisesta pizzeriasta, jota pyöritti Vaari 80+ vee. Vaikka yhteistä kieltä ei kauheasti ollut, saimme haluamamme ja italian parhaat oluset kyytipojaksi. Harmi, että tätä olutta ei suomesta saa!