Nizza- vihdoinkin matkaan!

Niin se vain tämäkin päivä koitti, että saimme pakata matkalaukkumme ja lentokenttä kutsui! Vaikka yli puoli vuotta sitten varaamani matka muuttuikin viimeisen kolme viikon aikana toiseksi kohteeksi, emme olleet siitä laisinkaan pahoillamme. Perillä meitä odottaisi Välimeren tuulet ja sopiva  +20asteen lämpötila.

Norwegianin lento oli ajallaan ja sujui vaivattomasti. Lähtöselvityksen yhteydessä  matkustajatietoihin liitettiin koronapassin tiedot joita ei sen jälkeen esiin tarvinnut missään kaivella. Paluumatkalla suomen päässä, jonosta otettiin satunnaisia matkailijoita ja heidän koronapassinsa tarkastettiin. En ollut varannut lennoillemme istumapaikkoja, mutta saimme niin mennessä kuin tullessakin parhaat mahdolliset paikat kolmen paikan riviltä, joissa istuimme tilavasti kaksistaan. Vaikka maskisuosituksista oli jo luovuttu, niin lentokentillä kuin koneessakin, niin me käytimme niitä silti. 

Perillä Nizzassa joukkoliikenteessä oli vielä maskipakko ja sen laiminlyönnistä rapsahti tarkastuksen yhteydessä 130€ sakot. Nizzan kentältä ostimme automaatista molemmille 10 -kerran matkakortit 10 eurolla. Automaatit sijaitsivat kätevästi terminaalin pihassa, ratikkapysäkin läheisyydessä. Myöhemmin totesimme, että yhdelläkin kortilla olisimme pärjänneet, sillä korttia voi käyttää useampi henkilö yhtä aikaa. "Kauppamiehinä" myimme toisen kortin pois eräille korealaisnaisille. Tästä tarinaa tuonnempana. 

Booking.comin kautta varaamani Hotel Byakko sijaitsi loistopaikalla aivan Jean Medecin kadun kupeessa. Saavuttuamme hotellille huoneemme ei ollut vielä valmis, joten lähdimme tutustumaan kaupunkiin ja suunnistimme suorinta tietä Hard Rock Cafe- ravintolaan syömään. Olin sen sijainnin jo aikaisemmin googlettanut, sillä mikään ei ole niin ikävää kuin nälkä reissun päällä. Meille oli viimeisestä ateriasta jo sen verran pitkä aika, että tässä tapauksessa helpoin ja varmin  ruokapaikka oli nyt ykkössijalla. Paikalliset ravintolat tulisivat kyllä tutuiksi lähipäivien aikana. Nizzan HRC:sta juttua löytyy täältä.

Kolme tuntia myöhemmin hotellille palattuamme, odotti meitä annetussa huoneessa Ullatuus! Oven avattuamme huomasimme ,että joku oli jo purkanut matkalaukkunsa huoneeseen. Huoneesta iski naamalle tukahduttava kuumuus, koska iltapäivän aurinko loimotti sinne suoraa. Hiki kirposi selkäpiihin, koska muistin, että varaamassani huoneluokassa ei ollut ilmastointia ja siitä en tullut maininneeksi isännälle. Ehkä tässä kohtaa ei olisi kannattanut pihistellä? 

Minä jäin istumaan 5 kerroksen porraskäytävälle, kun isäntä laskeutui hissillä takaisin alas respaan selvittämään tuplabuukkauksen syytä. Siinä ehti ajatuksissa vilahtaa jo kaikki mahdolliset kauhuskenariot kadulla nukkumisen ja lisämaksun välillä! Noin vartin päästä saimme avaimet samassa kerroksessa olevaan tyhjään huoneeseen. Olin häkeltynyt: huoneemme oli ihanan viileää, sillä sen ikkunat avautuivat juuri vastakkaiseen suuntaan kuin edellisen huoneen. Isoista lasiovista avautui lähes täydellisyyttä hipova näköala ja huoneessa oli ilmastointi! Tulisin niin nauttimaan tulevista aamuista, ihastellen auringon nousua kattojen ylle, pulujen kujertelua kuunnellen. Hotellin kuudennessa kerroksessa oli ihastuttava kattoterassi, jonne sai mennä omien tarjoilujen kanssa nauttimaa ihanan lämpöisistä illoista, katsellen auringon laskeutumista kaukana siintävän vuoriston taakse. Täydellistä!

Pääkatu Jean Medecin tuli nopeasti tutuksi, kun sitä käveltiin useita kertoja päässä. Nizzan keskusta oli tutkittavissa kävellen, mutta käytimme myös tarvittaessa ratikkaa jalkoja säästääksemme. Kadun varrella oli paljon erilaisia kauppoja, ostoskeskuksia, ravintoloita ja kahviloita. Katu alkoi rautatieaseman läheisyydestä ja päättyi lähelle merenrantaa Palace Massenan upealle aukiolle, jota koristi hauskat musta-valkoiset katulaatat ja Kreikkalaisen Apollo jumalan pronssiveistos suihkulähteineen. Vieressä oli myös suuri vesialue, jossa saattoi kävellä lähes kuivin jaloin vesisuihkujen seassa.

Upea Promenade des Anglais oli seitsemän kilometriä pitkä puistokatu, jonka kivirantaan löivät Välimerenaallot. Kadun itäisessä päässä oli Nizzan vanhakaupunki ja satama, joihin tekisimme seuraavana päivänä lähempää tuttavuutta. Siitä siis juttua täällä.

Ensimmäinen mielikuva täkäläisistä ihmisistä oli, että he ovat tyylikkäitä, kohteliaita ja ennen kaikkea tuoksuivat hyvälle!